Tauno Pätsi toi aikoinaan esille vakuuttavin perustein Kuusamon kirkon polttamisepäilyt Toisen maailmansodan sekavissa pyörteissä saksalaisten perääntyessä Kuusamosta ja venäläisten miehittäessä Kuusamon. Aiheesta on kirjoitettu erinäisiä totuuksia, joiden luotettavuutta ei ole voitu vahvistaa. Aikaisempi argumentointi on perustunut pinttyneisiin epäloogisuuksiin, joista on tullut väitetty totuus ilman perusteluja. Tässä artikkelissa esitän ne dokumentaatiot, jotka puoltavat toista totuutta väitetystä kirkon polttamisesta. Lisäksi esitän arkiajattelun mahdolliset vääristymät siitä, kuka polttotyön teki – ja miten ihmisten käsitykset asiasta ovat muotoutuneet ja mille argumenteille väitteet perustuvat – jos perustuvat.
Henkilökohtaisesti tuon ajan asiat koskettavat lähes jokaista kuusamolaista välillisesti tai välittömästi. Omalta osaltani molempien vanhempieni sukutilat poltettiin, mutta syy ei ole aivan selvä. Toisen esivanhempani sukutilan Baabelin mäellä taisivat polttaa suomalaiset tammikuussa 1940 ja toisen lähempänä kirkonkylää jotkut muut syksyllä 1944. Sekasortoisen evakuoinnin pyörteissä isoisäni kuoli ja kiireessä hautapaikka jäi merkitsemättä. Jossakin Kalle lepää, mutta missä?
Ihmisille on iskostunut kuva saksalaisten perääntymisestä ja kuusamolaisten evakuoinnista sen mukaan, mitä on todella koettu ja mitä oletetaan tapahtuneen. Kokemukset ja näkemiset ovat yleensä luotettavia, jos niitä ei tietoisesti vääristellä. Tosin kvasikokemukset ovat myös mahdollisia ääritilanteissa. Mutta miksipä ihmiset alkaisivat kertoa muunneltua totuutta?
Suomessa oli hävityn sodan ja rauhan syntymisen jälkeen aihetta kumartaa sinne, missä voittajat olivat. Saksalaiset demonisoitiin ja heistä tehtiin kaiken pahan alku. Kuusamolaisilla ja suomalaisilla on aivan toinen käsitys tavallisista saksalaisista, mutta jääköön se myöhempien aikojen pohdinnoille. Ihmiset ovat eri asia kuin politiikka. Tämä pitää paikkansa myös venäläisten suhteen.
Kuusamon kirkon polttamisdilemmassa on yhdistetty paikalla olleen saksalaisten. Suomalaiset tuskin olisivat tuhotyötä tehneet, vaikkei sekään olisi poissuljettu. Myöhemmin Kuusamon miehittivät Maanselälle saakka venäläiset muutaman kuukauden ajan. He olivat toinen epäiltyjen joukko.
Saksalaisten syyllistäminen perustuu kirkonkellojen kätkemiseen. Saksalaiset ovat todistettavasti ottaneet alas kellot ja piilottanet ne maahan. Tästä ei ole epäilystäkään, koska siitä ovat vankat todisteet olemassa. Kadotetut kellot löytyivät.
Sitten tuleekin looginen ajatusvirhe. Ajatellaan, että saksalaiset hautasivat kirkonkellot, ja myös polttivat kirkon. Jos tämä pitää paikkansa logiikan päättelyketjun mukaan, niin kaikki ne, jotka piilottavat jotain suunnittelevat tuhopolttoa. Tai toisinpäin tuhopolttoa edeltää piilottelu. Tuhopoltto on kylläkin oiva tapa peittää piilottelu.
Saksalaisten kellojen alasotolla ja piilottamisella voi olla myös muita tarkoitusperiä. Ehkä he eivät halunneet niiden joutuvan venäläisille. Mutta miksi yleensä ottaa kellot alas? Siksikö, että ne ainakin säilyvät, jos kirkko on suunnitelmissa polttaa. Toisaalta, jos kirkonkylä oli suunnitteilla polttaa, niin miksi ei myös kirkkoa? Sodassa noudatetaan käskyjä, ei juurikaan uskoa.
Taitaa tulla umpikuja.
Entäpä sitten kirkon kalusteiden löytyminen sieltä ja täältä? Jos kalusteita on löydetty todistettavasti sieltä ja täältä, on ne jotenkin jonkun toimesta kuljetettu pois kirkosta. Tämä edellyttää, että kalusteet pitää tyhjentää kirkosta syystä tai toisesta. Miksi? Ehkä yksi selitys on se, että kirkko toimi venäläisten hevostallina tai muuna majoitustilana. Miksi kirkko ei sitten toiminut sotilaiden majoitustilana? Kysymyksiä nousee enemmän kuin vastauksia.
Sukuni tilojen polttaminen on myös arvoitus, sillä väitteiden ja lentotiedustelun mukaan toinen tila (Tuovila 3) oli vielä polttamatta saksalaisten poistuttua. Polttivatko tilan loppujen lopuksi suomalaiset, venäläiset, vai saksalaiset? Poltettu mikä poltettu. Toisaalta ihmisten päättely ei ole aina loogista. Miksi kenelläkään olisi aihetta väittää, etteivät saksalaiset polttaneet kirkkoa eivätkä muutakaan? Miksi joku näki mukamas kirkon pystyssä (yksinään) saksalaisten peräännyttyä Kuusamosta lopullisesti? Miksi kehittää vääriä lausuntoja? Miksi pitäisi suojella venäläisiä?
Taimi ja Tauno Pätsi haastattelivat aikoinaan Mauno Säkkistä, jonka haastattelun pohjalta litteroitujen dokumenttien mukaan tulkinta voi olla toinen:
”Vanha riihi oli, suuri riihi, jonka ne (venäläiset) olivat völjänneet jostakin sivukylältä ja siitä kanttiinin, sotilaskodin tehneet, ne venäläiset. Ja siinä oli eri paljon niitä kirkon penkkiä ja papin saarnastuoli oli loukossa, niin mehän hämmästeltiin hirmuisesti sitä…!
Mauno Säkkinen kuului ryhmään, joka oli saanut tehtäväkseen vetää puhelinlinjan Torankiin komppanian päällikkö Vaalamon käskystä. Tässä vaiheessa alkoivat venäläiset poistua Kuusamosta, jonne he olivat tulleet Maaselälle saakka. Venäläisillä oli rajapuomi Maaselällä.
Toranginahossa oli myös venäläisten sinne jostakin tuoma riihi, joka toimi jonkinlaisena venäläisten juhlapaikkana. Puhelinkeskus pystytettiin Junttilan lähellä olevaan mökkiin lähelle mainittua riihtä. Mauno Säkkinen oli viestimies rajakomppaniassa.
Avoimeksi jää kysymys siitä, mitä mainitulle riihelle ja siinä olleille kirkkokalusteille tapahtui myöhemmin. Riihi oli tuotu jostakin ja ilmeisesti alkuperäinen omistaja omi riihen. Merkitystä ei ole sinänsä riihellä, vaan riihen sisällöllä, joka koostui kirkonpenkeistä ja saarnastuolista. Minne mainitusta paikasta kadonneet kirkonkalusteet päätyivät loppujen lopuksi?
Veikko Isoahon mukaan, joka oli joutunut tulemaan syksyllä 1944 Kuusamoon venäläismiehityksen alkuvaiheessa ilmoittautumaan Kuusamossa, ei ollut enää mitään suomalaista virkavaltaan Hän on todennut, että polttamatta olivat kansanopisto, Osula, kirkko ja tapuli. Hänen sanojensa mukaan tapulin ovet rehottivat auki. Paikalla oli muutamia suomalaisia sotilaita, joista osa oli haavoittuneita. Isoaho, joka oli kotoisin Ylikiimingistä, oli palvellut varusmiehenä Kurkijärvellä, joten hän tunsi Kuusamon kirkonkylän varsin hyvin. Samainen Veikko Isoaho kertoi myös tavanneensa myöhemmin matkoillaan Vienan Karjalassa miehen, joka kertoi venäläisten polttaneen Kuusamon kirkon.
Kolmas todistajanlausunto tuli Meskus Reeteltä. Reete ei ollut lähtenyt evakkoon, vaan oli jäänyt kotiinsa Meskusvaaraan, josta hän oli seurannut kirkonkylän tapahtumia miehitysvaiheessa. Reete oli kertonut tilanteesta Kuusamossa mainittuna syksynä Väinö Ojalehdolle. Ojalehdon mukaan Reete oli kertonut, että hänellä oli tähystyspaikka isossa kuusessa, josta hän näki kirkolle. Reete oli kertonut Ojalehdolle, että kirkko oli polttamatta venäläisten tullessa kirkonkylään. Ojalehdon mukaan Meskus Reete oli täydessä ymmärryksessä tiedonantoaan kertoessaan. Väinö Ojalehto oli kuusamolainen poliisi tai ylikonstaapeli.
Tulkinta ja johtopäätökset perustuvat haastatteluaineistoon, jota voidaan pitää käytetyn aineiston osalta luotettavana.
Tauno Pätsin muistoa kunnioittaen
tutkimuksen yliopettaja (em.)