Siihen nähden, että maastohiihdolla on Suomessa miljoona harrastajaa, on lajin tekniseen kehitykseen kiinnitetty hämmästyttävän vähän huomiota. Ruohonjuuritason toiminnassa hiihto on takamatkalla esimerkiksi suunnistukseen, johon on tuotu runsaasti lajin kiinnostavuutta parantavia uudistuksia.
Suunnistuksesta tuli kuin uusi laji sen jälkeen, kun sähköinen emit-leimaus otettiin käyttöön vuonna 1998. Järjestelmä mahdollistaa muun muassa rastikohtaiset väliajat. Mobiilikiintorastit (MOBO) otettiin käyttöön vuonna 2014. Heti ensimmäisenä vuonna ratoja syntyi parikymmentä. MOBO on älypuhelinsovellus, jossa kännykkä toimii karttana, kompassina ja leimasimena.
Hiihdon tv-kilpailuista tutuksi tullut reaaliaikainen seuranta ei ole vielä levinnyt niin sanottujen ”kyläkilpailujen” käyttöön. Vertailuna voi jälleen käyttää suunnistusta, jossa emit-leimaus on käytössä seurojen iltarasteillakin.
Teknisesti hiihdon reaaliaikainen live-seuranta on ollut mahdollista jo pitkään. Sovelluksia ja alan yrityksiä löytyy. Kyse on siitä, miten pontevasti seurat ja hiihtoliitto asiaa haluavat viedä eteenpäin. Ja mikä tekniikka saadaan yleistymään aktiiviharrastajien keskuudessa, kuten emit-järjestelmä suunnistuksessa.
Jos hiihto haluaa säilyttää kiinnostavuutensa, on lajin pystyttävä uusiutumaan. Harrastajamäärällä mitattuna maastohiihto on nosteessa, joten saumaan olisi iskeä.
Viime viikonloppuna hiihdettiin Pohjois-Pohjamaan maakuntaviesti sekä kisattiin piirinmestaruuksista. Kilpailijoita oli yli 200 eri sarjat yhteen laskien. Mikäpä olisi ollut mukavampaa kuin seurata kännykän ruudulta oman suosikkiurheilijan etenemistä maastossa. Jälkipeli on yksi urheilun suoloista. Sekin olisi helpompaa, jos olisi käytössä tarkat väliajat jokaiselta urheilijalta.
Hiihdon massatapahtumien draaman kaaren parantamisessa on paljon työnsarkaa. Ruohonjuuritasolla tehty työ kantaisi hedelmää myös huippuhiihtoon, jonka menestystä Suomessa edelleen janotaan.