Jokijärven kyläaktiivi Teuvo Lohilahti täytti tiistaina 23. päivä heinäkuuta 80- vuotta. Teuvo on vielä kepperässä kunnossa ja on elävä esimerkki siitä, että työnteko on ihmiselle vain hyväksi, sillä niin moneen työhön hän on ehtinyt tarttua elämänsä aikana. Tällä hetkellä hänen päähuomionsa saa hänen kotitalonsa Yli-Simosen pihapiiriin perustama kotiseutumuseo, johon hän on tallentanut 1900 – luvun elämää ja sen esineistöä kotitalouksissa.
Toinen Teuvon sydäntä lähellä ollut asia on ollut kotikylänsä Jokijärven hyvinvointi ja siihen vaikuttaminen aiemmin maamiesseurassa ja nykyään Jokijärven kyläseuran aktiivina johtokunnassa ja kylän yhteisissä talkoissa ja muissakin riennoissa.
Viimeisin Teuvon aikaansaannos oli Kalle Päätalon näköisveistoksen ideoiminen kylätalon pihamaalle osana kirjailijan 100 vuotta syntymästä juhlintaa. Tämän lisäksi Teuvo on ollut luottamustoimissa kunnan eri lautakunnissa ja myös Jokijärven jakokunnan eri tehtävissä.
Teuvon isä-Heikki oli kylän seppä ja niinpä ei ole yhtään ihme, että kaikki tekniikka ja siihen liittyvä on ollut päivänsankarin ominta alaa. Mutta Teuvo on ollut rekenä, jos kelkkanakin: hän ollut metsätyömies, uittomies, metsäkoneen kuski, poromies, puuseppä, kenttäsirkkeliyrittäjä, turveyrittäjä, maanviljelijä ja nyt viimeisimpänä mielen on vallannut museoharrastus.
Teuvo on ollut myös taksiyrittäjä yli kolmekymmentä vuotta, mutta suurimman osan aikaa pirssiä ajoi hänen vaimonsa Sirkka. Melkeinpä jo vannoutuneen poikamiehen ja Sirkan tiet yhtyivät vuonna 1982, kun Teuvo teki pitkiä työpäiviä Pudasjärven turvesoilla, mutta kuitenkin siinä turvepölyn lomassa Amor sai ammuttua heihin nuolensa ja näin alkoi heidän yhteinen tiensä.
Lapset ja yhdeksän lastenlasta tuovat sisältöä elämään ja heidän vierailunsa ovatkin aina niitä elämän juhlahetkiä. Museo vie Teuvon aikaa paljon, mutta myös Sirkalla on vuosi sitten lopetetun taksinajon jälkeen tilalla uusi harrastus ja samalla mieltä kiehtova uusi työ, eli mehiläisten kasvatus.
Teuvo katselee nykyajan elämänmenoa varsinkin syrjäseutujen näkökulmasta kovasti huolissaan, sillä hän kaipaisi nuoria kovasti mukaan toimintaan. ”Mutta kun se on tällä hetkellä niin, että nuorten on lähettävä täältä isoon maalimaan, jos meinaa saaha vakituisemman työpaikan”, hän puhuu vakavana. ”Mutta onko sen pakko olla niin? Nythän tietotekniikka pelaa ja meillähi täällä Jokijärvellä on nopeat laajakaistayhteydet. Niin eikö firmat voisi teettää niitä paljon mainostettuja etätöitä juuri tällaisilla kylillä, kun on esimerkiksi Jokijärvi. Sehän helepottasi siellähi Helsingin päässä, kun ei tarvihtisi kärsiä asuntopulasta ja korkeista vuokrista ja ruuhkista.”
Teuvo Lohilahti katsoo kuitenkin luottavaisena tulevaisuuteen ja uskoo, että kaikilla Suomen pikkukylillä on oma roolinsa, kun Suomea rakennetaan entistäkin paremmaksi paikaksi meidän kaikkien elää elämäänsä. ”Erilaisia suhdanteitahan on ollut maaliman sivu ja väkimäärät täällä kairoilla ovat käyneet liki nollassa, mutta siitä on aina noustu”, Teuvo sanoo. ”Ja entäpä ilmastonmuutos? Missä sitä sitte asutaan, kun vesi peittää alavat maat? Eiköhän moni haluaisi tulla vaikkapa tänne Jokijärvelle.”
Teuvo Lohilahden uuttera ja arvokas elämäntyö on huomioitu myös Suomen Kylät – yhdistyksessä, joka on myöntänyt hänelle yhdistyksen hopeisen kunniamerkin.