Talvikausi käyntiin: Seu­raam­me Rukan ava­jai­sia päi­vit­ty­väs­sä ku­va­gal­le­rias­sa

Toimittajalta: Jour­na­lis­mis­sa jut­tu­jen si­säl­töä ei keksitä hatusta heit­tä­mäl­lä

Menovinkit: Ko­ko­sim­me ta­pah­tu­mat, keikat ja näyt­te­lyt yhteen juttuun

Mainos: Paikallista tietoa ja ymmärrystä – tutustu Koillissanomiin 1 kk 1 €

Teuvo Puo­la­ka­na­ho on ra­ken­ta­nut taloa sisulla ja sy­dä­mel­lä 19 vuotta – Nyt se on vii­meis­tä si­laus­ta vaille valmis: "Olen kait jossain vai­hees­sa ollut oikea vir­ka­mies­ten mur­heenk­ryy­ni"

Musiikki on kiinnostanut Teuvoa jo lapsesta saakka. Hän toimii usein myös Taivalkosken kirkossa kanttorina. Eteisen aurinkokellosta voi tarkastaa ilmansuunnat.
Musiikki on kiinnostanut Teuvoa jo lapsesta saakka. Hän toimii usein myös Taivalkosken kirkossa kanttorina.
Musiikki on kiinnostanut Teuvoa jo lapsesta saakka. Hän toimii usein myös Taivalkosken kirkossa kanttorina.
Kuva: Mikko Halvari

Taivalkoskella Raappanasuontien varrella Jurmussa keskellä ei mitään seisoo komea punainen rakennus, joka näyttää olevan ihan viimeistä silausta vaille valmis.

Talon rakentaja ja omistaja on Teuvo Puolakanaho, joka Taivalkoskella tunnetaan myös seurakunnan tilapäisenä kanttorina ja Metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilönä. Hiljainen mies, joka ei liiemmin tee itsestään numeroa.

Rakennusluvan Teuvo sai taloonsa jo viime vuosituhannella, tarkemmin ottaen vuonna 1999. Talo sijaitsee synnyinkotiaan vastapäätä tien toisella puolella. Valmistumisen kanssa Teuvo ei ole pitänyt kiirettä, sillä tarkoituksena on saada mieleinen koti, jossa riittää tilaa ja avaruutta. Talon rakentamisesta on vuosien varrella tullut mieluinen harrastus.

Koska Puolakanaho halusi rakentaa talon itseään varten, hän myös suunnitteli sen yksityiskohtiaan myöten. Naapurin tytär sitten teki piirustukset.

Vuosien varrella myös rakennusmääräykset ovat muuttuneet, mutta jos ratkaisut on kerran hyväksytty, niin silloin ne ovat voimassa.

– Olen kait jossain vaiheessa ollut oikea virkamiesten murheenkryyni, hän myöntää.

Puolakanaho suree sitä, että nykyiset rakennusmääräykset ovat menneet siihen suuntaan, ettei perinnerakantaminen enää ole mahdollista.

– Alunperin minulla oli lähtökohtana tehdä hirsi- tai puutalo. Isoja hirsiä on kuitenkin vaikea saada, joten päätin tehdä tämän perinteisesti kappaletavarasta, kertoo Puolakanaho nyt jo varsin lämpimässä pirtissä.

Talo piti saada edustuskuntoon, kun siellä vietettiin isännän 60-vuotispäiviä. Mutta tekemistä isännän mukaan riittää, sillä vasta edustustilat ovat kunnossa.

– Tätä taloa ei ole kääritty muoviin, seinässä on ulkolaudoitus, vinolaudoitus, tervapaperi, 25 senttiä paksu runko, joka on täytetty kutterinpurulla. Sisäpuolella on pinkopahvi ja vaakalaudoitus, jonka päälle on sisäverhoilu.

Jo suunnitteluvaiheessa Puolakanaholle oli selvää, että taloon on tultava iso tupa. Ja se tuli kuin tulikin.

Vaikka pohjaratkaisut ovat pääpiirteissään asutustiloista jäljiteltyjä, talosta tulee täysin nykyaikainen koneellisine ilmastointilaitteineen ja keskuslämmityksineen. Vain materiaalit ovat Puolakanahon mukaan perinteiset.Puutavara on saatu omasta metsästä ja ostettu suoraan taloista.

Puolakanaho on toiminut itse talon pääurakoitsijana.

– Paljon uusia taitoja on matkan varrella tullut opeteltua. Muun muassa muuraaminen oli kova ponnistus. Leivinuunin muurauksessa oli kyllä apuna ammattimies, mutta uloin pinta on minun tekemä ja sitä muurattavaa pintaa talossa oli paljon.

Ammattimiehiä Puolakanaholla on ollut lähinnä putki- ja sähkötöissä sekä sukulaiset ja tuttavat olleet talkootöissä.

Itse hän aikataulutti alunperin talohankkeensa kymmenen vuoden pituiseksi, mutta työmaa seisoi välillä kolme vuotta, kun mies rakensi itselleen rantasaunan vieressä virtaavan Iijoen rannalle.

Teuvo Puolakanahon talo on maallikon mielestä lähes valmis - asuttava ainakin. Puolakanaho itse sanoo talon olevan lopullisesti valmis sitten jouluna, vuodesta ei ole vielä tietoa.

Talo on ulkoapäin sopusuhtainen ja todella kaunis. Se istuu metsäiseen ympäristöön kuin olisi kuulunut sinne aina. Sisällä 170 neliön alakerrassa huokuu lämmin tunnelma ja iso pirtti jättää kävijälle ikuisen muistijäljen.

Kaikesta näkee, että talo on rakennettu huolella omistajaansa varten.

– Tähän minun kaikki rahat ovat uponneet, eikä niitä ikinä pois saa, naureskelee Puolakanaho, kun kyselen talon budjetista.

Nykyiset rakennusmääräykset eivät suosi perinnerakantamista.