Tie­sit­kö tätä his­to­rias­ta – kuu­sa­mo­lai­sia koh­del­tiin huo­nos­ti kuin in­tiaa­ne­ja

Tanja Joona vieraili Kuusamossa porocupissa ja luennoi ILO-sopimuksesta.

Kuva: Aleksanteri Pikkarainen

Kuusamon alueen vanhoissa Lapinkylissä asuneet alkuperäiskansat kärsivät kolonialismin vääryyksistä lähes samaan tapaan kuin vaikkapa Etelä- tai Pohjois-Amerikan intiaanit.

Näin kertoo Lapin yliopiston arktisen keskuksen tutkijatohtori Tanja Joona, joka luennoi aiheesta Kuusamossa.

– Historiallinen Kemin Lappi, johon Kuusamon aluekin kuului, oli kolonialismin kohteena 1600-luvun puolivälin jälkeen. Moni lappalainen joutui menettämään elinkeinonsa, alueitaan ja kalastusoikeuksiaan, kun kruunun toimin mahdollistettiin alkuperäiskansan aseman heikkeneminen.

Alkuperäiskulttuuria kitkettiin tehokkaasti myös kirkon taholta.

– Kuusamon papisto esitti 1700-luvun alussa, että sellaisille lappalaisille, jotka eivät osanneet ääntää suomen kieltä oikein, tulisi antaa ruumiillista kuritusta.

Kirkon ja virkamiesten määrätietoinen tavoite oli, että lapin kieli piti kitkeä pois, Joona sanoo.

Joona haluaa herättää keskustelua historiallisten vääryyksien nykypäiväänkin heijastuvista vaikutuksista. Asialla on merkitystä esimerkiksi saamelaiskäräjillä, jonne vaaliluetteloon hyväksymisen yhtenä kriteerinä on saamen kielen osaaminen.

– Siitä jos tullaan tähän päivään ja kieleen perustuvaan saamelaiskäräjän määritelmään, on hieman hämäävää, että sama valtio, joka kitki kieltä pois, on nyt asettanut kriteeriksi kielen osaamisen.

Monet saamelaiskäräjillä ovat vastustaneet hanakasti uusien henkilöiden hyväksymistä vaaliluetteloon. Esimerkiksi saamelaiskäräjien entinen puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi erosi saamelaiskäräjien vaaliluettelosta, kun korkeimman hallinto-oikeuden päätöksillä henkilöitä hyväksyttiin vaaliluetteloon. Näkkäläjärven mielestä oikeuden päätökset ovat johtaneet siihen, että saamelaismääritelmä ja sen tulkintakäytäntö eivät vastaa saamelaisyhteisön sisäistä käsitystä saamelaisuudesta.

Joona kertoi Kuusamossa niin kutsutusta ILO-169 -sopimuksesta. Kyseessä on itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus. Sopimuksen on ratifioinut 22 valtiota, lähinnä Etelä- ja Latinalaisessa Amerikassa. Pohjoismaista Norja ja Tanska ovat myös ratifioineet sen. Sopimuksen tarkoitus on turvata alkuperäis- ja heimokansojen yhdenvertainen kohtelu muihin väestöryhmiin nähden sekä estää näiden kansojen kulttuurien ja kielten kuoleminen.

Suomi ei ole kansainvälisestä painostuksesta huolimatta ratifioinut ILO-sopimusta. Viime keväänä edellisessä eduskunnassa sopimus jäi niukasti ratifioimatta, eikä asia ole ainakaan vielä edennyt myöskään nykyisessä eduskunnassa.

– ILO:ssa taustalla on osittain se, että pitäisi hyvittää kolonialismin historiaa näille alkuperäiskansoille. Monissa maissa heitä on kohdeltu todella kamalasti. Toki maanomistukseen liittyvät asiat ovat myös keskiössä.

Kysymys kuuluukin siis, mitä ILO:n ratifioiminen voisi merkitä vaikka niille kuusamolaisille suvuille, jotka polveutuvat metsäsaamelaisista. Edessä voisi olla monenlaisia vääntöjä ja oikeustaisteluitakin.

– Meillähän on edelleen ratkaisematta tämä saamelaisten tai alkuperäiskansan omistusoikeus maihin ja vesiin. Millä tavalla koko kysymystä pitäisi pohjoisessa tarkastella ja pitäisikö se selvittää? Jos ILO ratifioidaan se ilman muuta tulee selvitettäväksi, koska sopimus edellyttää sitä.

Joonan mukaan on vaikea ennustaa mitä sopimus voisi mahdollistaa.

– Pääsanomaa on se, että se antaisi suojaa perinteisille elinkeinoille, poronhoidolle, metsästykselle ja kalastukselle, marjastukselle ja keräilykulttuurille, joita näillä alueilla harjoitetaan. Mitä ilmeisemmin niiden asemaa valtio joutuisi vahvistamaan suhteessa muuhun maankäyttöön

Esimerkiksi Norjassa on perustettu oikeusjärjestelmien ulkopuolinen elin ratkomaan maanomistustapauksia ILO-sopimuksen perusteella.

– Vasta muutama tapaus on tullut päätökseen. Ne koskivat vuonojen ympärillä asuvia ihmisiä ja heidän oikeuttaan. Ymmärtääkseni ne eivät ole menestyneet. Norjassa ILO-sopimuksen mukaiset aluemäärittelyt ovat kesken. Myös tämän katsotaan olevan pitkä prosessi.

Luento Kuusamossa keräsi runsaasti kuulijoita. Kommenttipuheenvuoron Joonan luentoon käytti poroisäntä Olavi Aikkila.