Kuusamossa viime viikonvaihteessa vieraillut uusi liikenneministeri Merja Kyllönen otti esille kuljetusyrittäjien tilaisuudessa erään tärkeän erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen haja-asutusalueita koskettavan asian eli tieverkoston kunnon.
Suomussalmelaislähtöinen Kyllönen tuntee asian varmasti varsin hyvin jo omalta kotiseudultaan. Teiden kunto Suomussalmellakin on rapistumaan päin. Sama tilanne on muuallakin, varsinkin alempiarvoisten teiden kohdalla.
Ministeri ei luvannut mitään erityistä rahoitusta tiestön hoitoon. Hän tyytyi toteamaan, että kun epäkohtia löytyy, siitä kannattaa ilmoittaa ministeriölle. Jokainen viesti otetaan Kyllösen mukaan huomioon. Mutta miten?
Jo Koillismaalta olisi ministeriöön paljon ilmoitettavaa teiden huonosta ja aika ajoin tosi huonosta kunnosta, muusta Suomesta puhumattakaan. On kuitenkin täysin selvää, että yhteydenotot eivät tuone tulosta eikä ministeriöltä irtoa rahaa noin vain teiden korjauksiin.
Päinvastoin, kuulostaa siltä, että rahat teiden peruskunnostuksiin vähenevät entisestään. Ja vähenevät rahat menevät sinne, missä on eniten liikennettä eli Etelä-Suomeen ja muutamien suurimpien kaupunkikeskusten ympäristöön.
Kuusamo on erilaisten teiden kilometrimäärällä mitattuna Suomen tierikkaimpia kuntia. Niitä ei millään pystytä pitämään tulevaisuudessa edes nykyisessäkään kunnossa, saati että niiden kunto paranisi.
Otetaanpa esimerkiksi Liikasenvaaran tie. Tie on erityisen huonossa kunnossa monena keväänä kelirikkoaikana. Jo vuosia, jos ei vuosikymmeniä on vaadittu tien peruskorjausta ja lähetetty kirjeitä lääniin ja ministeriöön. Onpa entinen EU-komissaari Erkki Liikanenkin puhunut tien kunnostamisen puolesta. Sorapintainen Liikasenvaaran tie on kovassa käytössä ennen muuta matkailun ansioista. Mitään suurempaa ei ole kuitenkaan tapahtunut, tosin pientä pintasilausta tielle on tehty, mutta suurempia korjausrahoja ei ole kuulunut eikä kovin pian taida tullakaan.
Pohjois- ja Itä-Suomen teiden rahantarve olisi suuri. Vaikka rahojen kohdentaminen tänne näyttää vaikealta, korjausasiaa täytyy pitää esillä, sillä erityisesti teollisuus ja kauppa tarvitsevat kunnossa olevan tieverkon. Jos teiden annetaan täysin rapistua, niiden uudelleen kuntoon saattaminen on vasta kallista lystiä.