Pääkirjoitus
Koillismaalla maatalouden historia on tilojen määrän vähenemisen ja tuotannon tehostumisen historiaa. Maatilojen määrällä mitattuna suurimman kukoistuksen hetki osui 60-luvulle, jolloin maitoa lähetettiin meijeriin lähes kolmelta tuhannelta tilalta.
Maitotilojen määrä alkoi voimallisesti kasvaa Kuusamon Osuusmeijerin perustamisen jälkeen 1950-luvulla. Aluksi meijerille maitoa lähettäviä tiloja oli reilu 300, mutta määrä kasvoi nopeasti. Suuri murros koettiin 60-70-lukujen vaihteessa, jolloin kävi selväksi, etteivät pienet ja kylmään korpeen raivatut asutustilat ole elinkelpoisia. Väestöpaine purkautui Ruotsiin ja Etelä-Suomeen.
Suuren Ruotsiin muuton jälkeen tiloja oli Koillismaalla jäljellä 1 500 ja EU-jäsenyyden koettaessa 500. Tällä hetkellä Kuusamossa on 70 maitotilaa, Posiolla 46 ja Taivalkoskella 29.
Usein unohdetaan, että maatalouden historia on myös Suomen teollistumisen historiaa. Rakennuksilla ei työskentele kuin murto-osa siitä henkilömäärästä, mitä työmailla tarvittiin 50 vuotta sitten. Tehtaissa työt ovat automatisoituneet ja suurelta osin kadonneet halpamaihin.
Maatiloilla sama tehostuminen on johtanut tilojen maitomäärän huimaan kasvuun. Nykyiset 145 tilaa Koillismaalla tuottavat suurin piirtein saman määrän kuin kolme tuhatta tilaa 60-luvulla. Muutaman lehmän navetoista on siirrytty asteittain kymmenien lehmien navetoihin. Kehitys näyttää jatkuvan edelleen. Selvityksen mukaan maitotilojen määrä vähenee 13-30 prosenttia Koillismaalla seuraavan viiden vuoden aikana (KS 7.11.).
Silti tilojen tuottaman maitomäärän ennakoidaan pysyvän ennallaan ja jopa hieman kasvavan.
Hyvää kehityksessä on se, että eläinten hyvinvoinnin kannalta robotti-pihattonavetta on perinteistä parsinavettaa luonnollisempi ratkaisu. Moni fyysisesti raskas työ on kyetty korvaamaan koneilla.
Kääntöpuolena on maatalousinvestointien kalleus. Maatila on mittavaa liikevaihtoa tuottava yritys, jonka johtaminen vaatii taitoa ja rohkeutta. Oma lukunsa on byrokratia, jota alalla alituiseen tuskaillaan.