Tulevana sunnuntaina kirkoissamme puhutaan katoavista ja katoamattomista aarteista. Tuon päivän raamatuntekstit johdattavat meidät tärkeimpien asioiden äärelle. Joudun miettimään oikein perin pohjin itseäni ja elämääni: mitä minä pidän aarteenani?
Aarre. Jo sanana se kertoo jostain mittaamattoman arvokkaasta. Asiasta, jonka minä haluaisin omistaa. Mietin, onko minulla aarretta?
Tämän päivän elämä on toisinaan armotonta kamppailua. Selviytymistä päivästä toiseen. Minun täytyy osata ja pystyä. Minun pitää edetä urallani ja ansaita paljon. Ansaita rahaa, jotta pysyisin mukana yhteiskunnan oravanpyörässä. Ilman rahaa en tule toimeen, jään osattomaksi monesta asiasta. Ilman rahaa ja omaisuutta olen onneton. Tämän kuvan saan kun seuraan aikakauslehtiä tai television saippuasarjoja.
Ja nyt minä pysähdyn miettimään. Onko ihmisen arvo ja onni mittatavissa euroina ja titteleinä? Kertooko maallinen hyvä jotain ihmisen sisimmästä? Raamatussa meille nimittäin opetetaan toisin. Pyhästä kirjasta löytyy useita opettavia ja varoittavia esimerkkejä, kuten kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta.
Rikas mies eli yltäkylläistä elämää. Päivät täyttyivät juhlista, puutetta ei ollut mistään maallisesta hyvästä. Rikkaan miehen portin pielessä eli Lasarus. Riisuttu mies. Likaisena, nälkäisenä, paiseita täynnään. Hänen yllään ei nähty purppuraa, ei pellavaa eikä hänen vatsansa täyttynyt pitopöytien ääressä. Heidän osansa olivat tyystin erilaiset.
Kunnes tuli kuoleman päivä. Kummallekin miehelle. Enkelit saattelivat Lasaruksen Abrahamin luo, raamatun mukaan hänen syleilyynsä. Rikas mies puolestaan kärsi tuonelan liekeissä. Hän näki Lasaruksen Abrahamin rintaa vasten ja anoi armoa, vesitilkkaa kielensä kostukkeeksi. Tämä häneltä kiellettiin. Abraham kertoi syvästä kuilusta tuonelan ja taivaan välillä, sitä ei pysty kukaan ylittämään. Ja ydinsanoma oli, että maanpäällisen elämän osat vaihtoivat nyt paikkaa! Lasaruksen vaivat maanpäällä saivat nyt korvauksen Taivaan ilossa. Enää hänen ei tarvinnut kokea puutetta mistään. Hän oli luojansa luona, sai nauttia taivaan antimista Jumalan armosta. Rikkaan miehen osa tuonelassa ei ole enää kadehdittava. Hän havahtuu tuskissaan ajattelemaan myös elossa olevia veljiään: ”Käykää varottamassa edes heitä tästä kärsimyksen paikasta! Kyllä he kääntyvät kun joku kuolleista menisi heidän luokseen”. Abraham on ehdoton ja täysin oikeassa sanoessaan, ettei uskoa saada paatuneeseen ihmiseen ihmeteoilla ja vippaskonsteilla. Usko ja luottamus Jumalaan löytyy ihmisestä itsestään. Ihmisen sisällä oleva rauha ja usko ovat se kallein aarre, joka rikkaalta mieheltä lopultakin puuttui.
Tässä raamatun kohdassa ei mainita miesten elämänsä aikana kokemasta onnellisuudesta mitään. Oliko rikas mies yltäkylläisyydessään onnellinen ja Lasarus puolestaan onneton? Rikkaus tuo mukaan huolta ja murhetta, vastuu mammonasta painoi varmasti rikkaan miehen harteita. Lasarus oli näistä huolista vapaa.
Mitä Lasarus sanoisi tämän päivän ihmisille?
Hän voisi sanoa psalmin 49 sanoin: ”Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta”. Ne jäävät maksamatta, jos niitä maallisin keinoin yritän maksaa. Minun pitää vain uskoa. Uskoa luojani minulle antamaan kalleimpaan aarteeseen, Jeesukseen Kristukseen!
