Koillissanomien pitkäaikainen toimittaja Mikko Häme on kuollut. Mikko Häme kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen kotonaan Kuusamossa perjantaina puolilta päivin. Hän oli kuollessaan 62-vuotias.
Koillissanomiin Mikko Häme tuli ensimmäisen kerran 1970-luvun loppupuolella kesätoimittajaksi. Pysyvästi hän tuli taloon vuonna 1989 ja työskenteli toimituksessa kuolemaansa saakka.
Voisiko Mikko tehdä tästä jutun? Kysymyksen ehdin kuulla päätoimittajana monet kerrat. Mikko oli toimittaja, johon luotettiin. Koillismaalaiset tunsivat Mikon ja Mikko tunsi kaikki.
Mikolla oli toimittajana kyky, joka nykyisen mediahälyn ja somekohinan aikana on noussut entistä tärkeämmäksi. Hän osasi erottaa isot asiat pienistä, tärkeät vähemmän tärkeistä. Mikko piti desimaalipilkun kohdallaan.
Mikko osasi luoda luottamuksellisen suhteen haastateltaviinsa. Hän kysyi lyhyitä yksiselitteisiä kysymyksiä, jotka todella alkoivat kysymyssanalla. Hän ei tuputtanut sanoja haastateltaviensa suuhun. Hän osasi havainnoida.
Mikko osasi kirjoittaa vaikeistakin aiheista niin, että kaikki osapuolet tunsivat tulleensa kuulluiksi. Mikko oli tinkimätön journalisti, joka inhosi tyhjän vouhottamista ja paskantärkeitä ihmisiä. Hän otti ihmiset ihmisinä ja asiat asioina. Luonteeltaan Mikko oli sovitteleva ja tunnollinen.
Kirjoittajana Mikko oli monipuolinen, tuottelias ja nopea. Hänen kynästään syntyi uutisia, henkilöjuttuja, reportaaseja ja kolumneja.
Mikolla oli hauska tapa kirjoittaa ääneen. Mikon tasainen mutina oli vuosikymmeniä toimituksen työn ääni.
Mikon tietomäärä koillismaalaisesta elämänmenosta oli valtava, kuten myös hänen yleissivistyksensä. Mikko saattoi pysäyttää auton kesken juttukeikan tien varteen ja kertoa kyydissä olevalle kuvaajalle, että tuolla pellolla muuten pidettiin seurat vuonna silloin ja silloin.
Nuoruudessaan Mikko opiskeli Reykjavikissa Islannissa. Koulutukseltaan hän oli filosofian lisensiaatti. Lisensiaattityönsä hän teki Islannin saagoista.
Nuoruudessaan Mikko oli lahjakas kestävyysjuoksija. Mikon hupina oli verrata omia ennätyksiään Kalevan kisojen nykyiseen tulostasoon. Mikon tuloksilla sijoituttaisiin korkealle. Suunnistusta hän harrasti loppuun asti.
Meitä työkavereita Mikko oli aina valmis auttamaan. Hänen päästään löytyi tieto, milloin urheilukenttä oli rakennettu tai ketä kannattaisi pyytää haastateltavaksi. Ulkopuolisin silmin Mikon työpöytä näytti sotkuiselta paperikasalta, mutta arkistointijärjestelmä oli pettämätön. Kysyttäessä Mikko poimi hetkessä esille pyydetyn muistiinpanon tuhannen muun joukosta.
Päällimmäisenä Mikosta jää kuitenkin mieleen hänen pistämätön huumorintajunsa. Hän sai meidät nauramaan harmainakin aamuina. Osa Mikon huumorista perustui toistoon. Tapansa mukaan Mikko totesi lokakuun ensimmäinen päivä, että ensi kuun jälkeen on jo joulukuu.
Mikkoa jäävät kaipaamaan puoliso Eija, perheenjäsenet, työkaverit sekä lukuisat ystävät.