Kuusamon romaniyhteisöön kuuluu tällä hetkellä parikymmentä jäsentä. Heistä noin puolet on lapsia, toinen puoli aikuisia.
Kaikki kaupungin romanit ovat sukua toisilleen ja sukurakkaina ihmisinä he pitävät paljon yhteyttä toisiinsa.
– Tässä me kokoonnumme monesti iltaisin, suvun vanhinta sukupolvea edustava Toivo Lindgren ojentaa kättään olohuoneensa suuntaan.
Lindgrenin olohuoneen lisäksi kuusamolaisiin romaneihin törmää varmimmin paikallisen helluntaiseurakunnan toimintojen yhteydessä. Toivo Lindgrenin sydämenasia on ruoka-avun järjestäminen, minkä parissa hän kertoo palvelleensa lähimmäisiään jo 15 vuoden ajan.
Kuusamossa työttömille ja vähävaraisille tarkoitettua ruoka-apua jaetaan joka maanantai ja perjantai, Posiolla taas keskiviikkoisin.
– Vapaaehtoistyön kautta viikkoni on aika täysi. Lisäksi vietän paljon aikaa pienten miesten kanssa, Lindgren viittaa lapsenlapsiinsa.
Perheen ja suvun lisäksi Toivo Lindgren pitää suuressa arvossa omaa romanitaustaansa tai mustalaisuuttaan, kuten mies itse sanoo. Hänelle on luontevaa puhua mustalaisista, vaikka Suomen romanifoorumin mukaan kyseistä sanaa tulisi välttää esimerkiksi julkisissa tilaisuuksissa ja kirjallisissa esityksissä.
Lindgrenille mustalaisuudessa tärkeintä ovat perinteet ja kulttuuri, jonka säilyminen tosin on hänen mukaansa vaakalaudalla.
– Tottahan se on, että romanikulttuuri kuolee. Kyllä sitä koitetaan saada pysymään elossa, mutta tiukkaa tekee, kun esimerkiksi nuoremman polven kaveripiiri muodostuu vahvasti valtaväestön nuorista.
Lindgren itse pitää tiukasti kiinni muun muassa Suomen romaneiden perinteisestä pukeutumistyylistä, mikä miesten kohdalla tarkoittaa suoria tummia housuja, valkoista tai värikästä paitaa, pusakkaa ja mustia pikkukenkiä. Naiset - jos he päättävät käyttää romanipukua - pukeutuvat samettiseen hameeseen ja pitkähihaiseen puseroon eli röijyyn.
Romaneille tyypillisistä tavoista Lindgren puhuu ylpeydellä myös esimerkiksi puhtauteen liittyvistä säännöistä, jotka ovat koko romaneiden tapakulttuurin perusta. Romanit esimerkiksi pesevät kätensä aina ennen kuin koskevat mihinkään ruokaan liittyvään, kun he tulevat ulkoa sisälle tai kun he riisuvat kengät.
Joistakin tavoista Lindgrenkin olisi silti valmis luopumaan.
– Perimmäissäännöt ovat kulkeneet romanikulttuurin mukana tuhansia vuosia. Tietyt asiat ovat lieventyneet ajan myötä, mutta vielä on joitakin seikkoja, jotka edelleen voisivat mukautua lähemmäs valtaväestön kulttuuria. Yksi sellainen on tämä kostojuttu, Lindgren viittaa yhä joidenkin romanisukujen välillä elävään verikostoon eli sukujen väliseen ikuiseen vihanpitoon.
