Pääkirjoitus
Maaningan tuulipuisto, biojalostamo, etanolitehtaat, Mustavaaran kaivos. Viimeiset päivät ja viikot ovat olleet toivoa tihkuvia talousuutisia pullollaan Koillismaalla.
Mainitut koillismaalaiset suurhankkeet ovat kaikki enemmän tai vähemmän alkutekijöissään, mutta antavat yhtä kaikki näkymää tulevaisuuteen. Samoin toivoa luo matkailun maailmanlaajuinen kasvu. Kiinaan ja muualla idän nouseviin talouksiin on muodostumassa keskiluokka, joka janoaa nähdä maailmaa.
Koillismaa ei silti pääse karkuun sitä tosiseikkaa, että yhteiskuntasopimuksen kaaduttua Suomi on hankalassa saumassa. Työmarkkinajärjestöt eivät kyenneet löytämään sopua kilpailukykypaketista, jolla piti korvata hallituksen pakkolait. Edessä on poliittisesti levoton ja lakkoherkkä aika, jos neuvotteluihin ei saada uutta käännettä aikaiseksi.
Valtionvarainministeriö ennustaa talouteen ensi vuodelle 1,3 prosentin kasvua, joka näyttää jäävän korkeintaan puoleen tästä. Jos ekonomistit ovat oikeassa, valtiontalouden vaje kasvaa yksin tämän takia 1,2-1,3 miljardia lisää. Ekonomisteja on tapana syyttää liiallisen pessimismin lietsomisesta. Kun katsoo ennusteiden historiaa, he ovat olleet räikeän ylioptimistisia viimeiset vuodet. Talouskasvu on jäänyt paljon ennusteita heikommaksi.
Ruotsin talous kasvaa palvelu- ja tavaraviennin ansiosta. Suomen ei, koska viennin rakenne on yksipuolinen ja kysyntään nähden väärä. Suomen viennistä 80 prosenttia on investointitavaroita, joille ei ole kysyntää.
Koillismaan business forumilla puhuneen Nordean tutkimusjohtaja Aki Kangasharjun mukaan Suomen talouden harmaat vuodet saattavat jatkua jopa kymmenen vuotta. Hänen mielestään velkaelvytys ei auta, koska syyt ovat rakenteellisia, eivätkä suhdanteista johtuvia. Kangasharju sanoi, että kipeät työelämäuudistukset on välttämätöntä tehdä, jotta vielä jäljellä olevan vientiteollisuuden kilpailukyky paranisi ja suomalainen työ ja tavara kävisi jälleen kaupaksi maailmalla.