Runsas sinileväkukinta velloo Torankijärvessä. Ympäristöviranomaisen mukaan voimakas leväesiintymä kertoo hoitokalastuksen laiminlyömisestä.
Kun on vettä, valoa ja ravinteita, johonkin se kasvu suuntautuu, sanoo ympäristötarkastaja Teemu Junttila.
– Hyvästä tilanteesta on tultu selkeästi sille alueelle, että järvessä on kalaa liikaa, ja eliöyhteisö pöhöttyy.
Kun Torankijärven tapaisessa rehevässä järvessä on paljon kalaa, vesikirput pienenevät, levät kasvavat ja järvi turpoaa. Kun kalaa on vähän, veden sameutta ja ravinteita vähentävät vesikirput pääsevät kasvamaan kokoa.
Torankijärvellä tehtiin heinäkuussa ensimmäinen vesiruttohavainto. Ympäristötarkastaja sanoo odottavansa mielenkiinnolla vesiruton vaikutuksia Torankijärveen. Rehevän järven vesi voi jopa kirkastua vesiruton kasvun seurauksena.
Torankijärven tilanne oli hyvä vuoteen 2009 asti. Järveä oli hoitokalastettu useita vuosia tehokkaasti ja levän määrästä kertovat klorofyllipitoisuudet olivat alhaalla, liki erinomaisella tasolla. Hoitokalastus hiipui, ja vuosien 2010-2013 kesällä leväpitoisuudet lähtivät nousuun välttävälle tasolle. Viime kesänä sää suosi leväkukintoja ja ongelma pulpahti pintaan.
Lue lisää tiistain Koillissanomista!