Kuusamossa lomailemassa ollut Marika Karjalainen kertoi kohtaamastaan laturaivosta (KS 8.12.). Pulkkamäessä ollut seurue joutui hiihtäjän uhkailun ja hyökkäävän käytöksen kohteeksi. Mies hiihti päin naista ja pulkassa ollutta lasta sekä koiran hännän päältä. Mies uhkaili väkivallalla.
Kaikki tämä vain siksi, että seurue oli miehen mielestä väärässä paikassa. Seurue oli poistumassa pulkkamäestä latua pitkin, mikä oli ainoa tie.
Karjalainen kertoo haluavansa herättää keskustelua siitä, miksi me ihmiset emme enää mahdu samoihin paikkoihin ja katsomme oikeudeksemme käyttäytyä aggressiivisesti.
Kysymys on erittäin ajankohtainen, ja on kansalaisrohkea teko nostaa aihe keskusteluun. Hillitöntä käytöstä voi kohdata missä vain: hiihtoladulla, lentokentän turvatarkastuksen jonossa – ja erityisesti netissä. Osan mielestä keskustelupalstoilla saa sanoa mitä vaan kenestä tahansa. Yksikään solvaus ei ole liian törkeä laukaistavaksi. Valheiden levittämisestä pidäkkeet ovat osalta kadonneet. On sanottu, että elämme totuuden jälkeistä aikaa.
Törkyjunttiutta ei saa päästää niskan päälle julkisessa keskustelussa, eikä ala-arvoista käytöstä tarvitse sietää julkisilla paikoilla. Onko niin, että tolkun ihmiset ovat tähän saakka pysyneet liian hiljaa? On ajateltu, että sivistys on linnake, joka ei murru tyhjänhuutamisen alle. Kriittisyys on suotavaa, mutta kriittisyydellä ei ole mitään tekemistä huonon käytöksen kanssa.
Huono käytös ei ole poliisiasia, koska niin paljon poliiseja ei maahan mahdu, että poliisikunnalla ongelma hoidettaisiin. Hyvä käytös on sivistyksen asia. Sivistys on kodin ja koulun asia.
Sivistykseen kuuluu oppineisuuden lisäksi empatia, siis kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Empatiaa pitäisi koulussa ja kotona opettaa yhtä lailla kuin matematiikkaa.
Hermot menevät joskus jokaisella. Se kuuluu ihmisluontoon. Empaattinen ihminen kykenee näkemään tekojensa seuraukset, ja pitämään purkauksensa säällisissä rajoissa.