Kalle Törmänen ja Vilho Palosaari kunnostivat Rukan suurmäen alastulorinnettä perjantai-iltana ennen mäkikarsinnan alkua. Pojat kertovat olleensa Ruka Nordicissa hommissa jo kahdeksatta vuotta.
– Ensimmäisestä luokasta asti on täällä kuljettu, siitä kun aloitettiin mäkihyppyharrastus, Törmänen kertoo.
Nuoret mäkikotkat eivät vielä ole hypänneet suurmäestä, mutta sekin on jo harkinnan alla.
– Tammikuussa on Continental-cupin kisa ja silloin ehkä hypätään.
Ei tosin kisassa, sillä siihen pitäisi olla FIS-pisteitä, he kertovat.
– Koehyppy saattaisi olla mahdollinen, jos hyppy kulkee niin miksi ei, Törmänen sanoo ja jatkaa, että pikkuhiljaa mäkihyppyä harrastaessa uskallus kasvaa.
Viikonlopun kisoissa Törmänen ja Palosaari kunnostivat alastuloa.
– Kyllä me mitataankin, jos tarvitsee, Palosaari kertoi.
Normaalisti laitteet mittaavat hyppyjen pituuden.
Ounasvaaran urheiluopiston vapaaehtoiset tamppasivat alastuloa. Heitä kerrottiin tulleen kisa-apuun lähemmäs viisikymmentä.
Alastuloon kiipeävien rinteen kunnostajien oli pidettävä joko suksia, joiden kantit pitivät jyrkässä mäessä tai vuorikiipeilystä tuttuja kengän päälle pujotettavia jäärautoja.
Rinnettä puhdistettiin harjaten ja sen merkintöjä maalattiin spraymaalilla ja havutuksia korjailtiin.
Mukana talkoissa ollut Pekka Ojala kertoi, että useat hyppääjät ja valmentajat ovat kehuneet mäen kuntoa.
Törmänen ja Palosaari arvioivat tuulen suuntaa asiantuntevasti, koehyppyjä oli juuri peruttu tuulen takia.
– Sivutuulelta tuo näyttää, se on hankala, arvioi Palosaari ja täydensi, että ehkä sivuvastatuuli on pahempi.
Yhdistettyäkin he kertovat harrastaneensa.
– Kilpahiihto ei ole niin kivaa. Erikoismäen miehiä ollaan, Törmänen kertoo.
