Kova itätuuli puhaltaa kylmästi pitkin Kurkijärveä. Oiva Voutilaista pakkanen ja vinkka eivät kuitenkaan pelota, vaan mies kokee rannassa olevat talviverkkonsa avokäsin.
– Vaan eivät näpit enää kestä pakkasta yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Ikä tekee tehtävänsä.
Pyynnissä on kaksi 35-millin verkkoa. Ne ovat olleet vedessä vuorokauden. Ei mitään suurta saalista. Kolme syöntikokoista ahventa ja kaksi pientä madetta sekä muutama kuore.
Mutta oikeastaan kaloja emme niinkään ole tällä kertaa hakemassa. Tarkoituksena olisi saada näkösälle ötökkä, jota paikalliset kutsuvat kortemadoksi. Mikä on tämä kortemato?
Monet Kurkijärvellä verkkojaan pitävät ovat löytäneet niitä erityisesti tänä talvena huomattavia määriä verkoista ja niissä olevista kaloista. Osa kaloista on päätynyt kyseisten eliöiden ruuaksi eikä niistä ole ollut enää ihmisravinnoksi.
Voutilainen sanoo, että vuodenvaihteen tienoilla kahdessa verkossa oli ainakin sata kortematoa. Osa kaloista oli syöty melko pahoin. Kun hän toi verkot pesuhuoneeseen, lattialle putosi kymmeniä eläviä matoja.
– Madot menevät ensin kalojen kiduksiin ja tekevät kaloihin ikään kuin poran reikiä ja kalat kuolevat. Ne tuntuvat pitävän erityisesti pehmeistä kaloista kuten siika tai muikku.
Tällä kertaa kahdesta verkosta löytyy vain kaksi kortematoa. Ne eivät ole kiinni kaloissa vaan verkoissa. Matojen peräpäät ovat ikään kuin kortteen sisässä piilossa ja pää kurkkii vähän väliä ulos. Kun madot lopulta tulevat ulos suojapaikastaan, näkee niiden olevan vihreitä, noin kolmen sentin mittaisi toukkia, joilla on kolme jalkaa etupäässä kummallakin puolella ruumista ja päissä leuat.
Järvenranta-asukkaisen mukaan kyseisiä eläimiä on ollut järvessä jo vuosia ja niitä löytyy erityisesti talvisaikaan.
Oulangan tutkimusaseman vs. johtaja, FT Riku Paavola näki eläimistä kuvia sähköpostin välityksellä ja sanoi, että kyseessä ovat isosirvikkäät, jotka kuuluvat vesiperhosiin. Kuvan perusteella hän ei pysty tarkemmin sanomaan sukua tai lajia.
– Kyse on modernista hyönteisryhmästä, joka käy läpi muna-, toukka- ja kotelovaiheen, jonka jälkeen se muuttuu kesällä siivekkääksi aikuiseksi.
Paavola sanoo, etteivät kalat ole isosirvikkäiden tyypillistä ravintoa, mutta ne reagoivat siihen, mitä on tarjolla.
– Ne voivat syödä kasveja tai kalaa tilanteen mukaan. Toukkavaiheessa eläimet syövät kaloja, mutta seuraavana kesänä kalat taas syövät näitä vesiperhosia. Tämä on sitä luonnon kiertokulkua.
Suoja tai koppa, jossa isosirvikkäät viettävät toukkavaiheen, ei ole luonnon korte, vaan sirvikkäät rakentavat sen itse suojaamaan pehmeää takapäätään.
Paavolan mielestä isosirvikkäät ovat suhteellisen tavallisia vesistöissä. Hän ei osaa tarkemmin sanoa, minkä vuoksi niitä on tänä talvena ollut niin paljon Kurkijärvessä.