Kuusamo on kokeilualue kansainvälisessä hankkeessa, jossa pyritään suojelemaan maisemametsiä erityisesti avohakkuilta. Metsänomistajat saisivat mallissa korvauksen esimerkiksi poimintahakkuiden käyttämisestä. Koska maksajaa ei ole tiedossa, haetaan nyt vaihtoehtoja.
– Matkailijoiden piirissä kasvaa ympäristötietoisuus ja ahdistus luonnon kantokyvystä erityisesti ilmastonmuutoksen takia, Luonnonvarakeskuksen professori Liisa Tyrväinen sanoo.
Kansainvälisillä Kuusamon matkailijoilla olisi kyselytutkimuksen mukaan halukkuutta maksaa 15 euron suuruinen maksu, jolla suojeltaisiin maisemia ja luonnon monimuotoisuutta.
Yksi hankkeen rahoitusvaihtoehto on yleishyödyllinen säätiö, jonka alkupääoma kerättäisiin pienistä puroista tai myös julkisista varoista, kuten mahdollisesti Euroopan unionin rahastoista.
– EU:n rahoitusmahdollisuus on olemassa, koska tämä on uudentyyppinen aloite, arvioi Tyrväinen.
Vaihtoehto on myös matkailuyrityksiltä kerättävä liikevaihdon suuruuteen perustuva ympäristönhoitomaksu. Näitä rahoja hallinnoisi esimerkiksi matkailuyhdistys. Rahoilla tehtäisiin vaikkapa kymmenen vuoden sopimuksia maanomistajien kanssa siitä, että avohakkuita ei maisemallisesti arvokkailla paikoilla tehdä.
Kuusamossa maisemallisesti arvokkaina metsinä pidetään ulkoilureittien, tienvarsien ja kiinteistöjen lähialueita. Suojelualueiden ulkopuolella on lisäksi tuhansia pieniä ekologisesti arvokkaiksi merkittyjä alueita. Tietoa arvokkaista maisemista kootaan yhdistämällä karttatietoja ekologisten tietokantojen karttoihin.
Lainsäädännön kannalta pohdittavaa on siinä, onko matkailumaiseman suojelu yleishyödyllistä toimintaa. Rahoitusmallista riippuu myös se kuuluisivatko maisemansuojelusopimukset julkiseen vallankäyttöön tai millä tavoin yhdistykset tai säätiöt voisivat kerätä rahoja haluamiensa maisemametsien suojeluun. Myös verotuskysymyksiä on ratkaisematta.
– Käyttäjänhän pitäisi maksaa, kun hänelle tuotetaan maisemaa. Matkailuelinkeinosta hyötyy kuitenkin iso joukko yrityksiä. Olisiko esimerkiksi vähittäiskauppa mukana vaihtoehtona, että vain muutama suoraan matkailun parissa toimiva yritys ei joutuisi maksamaan? pohtii Ruka-Kuusamon matkailuyhdistyksen toimitusjohtaja Mats Lindfors.
Rahoituspohjan rakentamisessa on matkailijoiden ja matkailuyritysten lisäksi muitakin mahdollisuuksia.
– Metsäteollisuus, kunta, valtio ja maanomistajaorganisaatiot, jotka korjaavat alueelliset imagohyödyt maisemallisesti arvokkaiden metsien suojelusta. Tärkeää on, että saataisiin tästä yhteistoimintaa ja maisema olisi yhteinen juttu, sanoo Tyrväinen.
Matkailumaisemassa avohakkuut koetaan usein kielteisenä. Eliöt eivät nykytiedon valossa arvosta metsämaisemaa samalla tavalla, kuin osa ihmisistä ja luontomatkailijat tyypillisesti.
Osa maanomistajista olisi halukkaampia siirtymään poimintahakkuisiin pienemmälläkin korvauksella. Maisemia arvostetaan jo nyt. Se näkyy tutkimuksesta, jonka mukaan Kuusamon maisemallisesti arvokkaiksi määritellyillä alueilla on jo noin kolmekymmentä prosenttia päätevaiheen metsiä suhteessa muihin alueisiin, joilla näitä on kaksikymmentä prosenttia. Metsäkeskuksen biotalouden johtava asiantuntija Juhani Pyykkö tulkitsee tämän tarkoittavan sitä, että Kuusamon maisemametsiä on varottu hakkaamasta jo ilman erillistä korvausta. Paikallisten kannoista on noussut esiin se, että kaikki ei ole myöskään rahassa mitattavaa.
– Maisema, monimuotoisuus, hiilen sidonta, vesistöt, paikalliskulttuuri ja kunkin luontosuhde vaikuttavat. Luontosuhde voi olla sitä, että metsät koetaan kirkkona ”Kuusamon metsät on kuin Italian Vatikaani”, sanottiin elokuun tilaisuudessa. Muuttuuko kaikki rahalla mitattavaksi? Mallia on kyseenalaistettu sen suhteen, että siinä vain rahalla mitataan jotain, mikä on paljon arvokkaampaa.
Nyt yksityisiä metsiä suojellaan vähän metso-rahoilla, joista ympäristöministeriön osuus leikattiin puolestatoista miljoonasta eurosta puoleen miljoonaan vuodessa koko Pohjois-Pohjanmaan alueella. Suojeleminen tehdään ekologisin perustein, eikä sillä perusteella, näkeekö tai kuuleeko kukaan, kaatuuko puu vai ei. Matkailua painottava suojelunäkökulma on sen sijaan ihmiskeskeinen.
Hankkeella tavoitellaan myös tehokkuutta.
– Tanskan malli on tarjouskauppa. Tässä vaihtoehdossa alueita saataisiin tehokkaasti esimerkiksi poimintahakkuun piiriin, kertoo Tyrväinen.
Jokamiehenoikeus estää luonnossa kulkemisesta veloittamisen.
Metsänhoitoyhdistyksestä tuetaan hanketta, jos se ei aiheuta metsänomistajille kustannuksia.
– Hanke on kannatettava, jos se perustuu metsänomistajien vapaaehtoisuuteen, arvioi Kuusamon metsänhoitoyhdistyksen Anne Polojärvi.
Liikkeelle on tarkoitus lähteä pienestä.
– Lähdetään keräämään rahaa matkailupuolelta pieninä puroina. Nyt metsänomistajalla ei ole aitoja vaihtoehtoja, joten Kuusamon helmien säilyttäminen on hankalaa, sanoo Tyrväinen.
Jutun otsikkoa on muutettu 16. elokuuta 2019 kello 14.00 otsikon nettiversioon tulleen virheen myötä. Kyse ei ole siitä, että Kuusamo olisi jo kansainvälinen malli vaan kysymyksestä tuleeko Kuusamosta sellainen.
Nykyinen ympäristöperusteinen tukimalli
Korvaus esimerkiksi kolmenkymmenen vuoden suojelusta kaikelta hakkuulta.
Kymmenen vuoden korvaus on puuston tilavuus keskimääräisellä kantohinnalla kerrottuna ja jaettuna kolmella.
Puusto tulee korvattua noin 30 vuodessa.
Peitteisen metsän korvaus olisi pienempi.
