Pääkirjoitus
Lähes puolet 12-vuotiaista suhtautuu kyynisesti koulunkäyntiin, selviää Suomen Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta. Kyynisyys tarkoittaa, ettei koulunkäynnillä koeta olevan merkitystä elämän kannalta. Koillismaalaisittain ilmaistuna nuoret potevat ”mitä se hyvejää” -asennetta.
Tutkimuksen mukaan diginatiivit lapset – nykytekniikkaan kiinni kasvaneet – kokevat, että heidän tapansa hyödyntää digitalisaatiota ja uutta tekniikkaa ei vastaa koulun käytäntöjä. Tutkijoiden mukaan on syntymässä ”merkityskuilu” koulun ja lasten välille. Kun koulunkäynnin merkitys hämärtyy, nuoret suuntaavat koulun sijaan energiansa muualle.
Tutkimus on tehty Helsingin koululaisten keskuudessa, mutta lienee yleistettävissä myös pohjoiseen, Koillismaalle.
Koululaitos on keskeisin osa hyvinvointiyhteiskunnan suurta tarinaa, jonka keskiössä on mahdollisuuksien tasa-arvo. Koulu on tarjonnut tien sosiaaliseen nousuun. Arkisemmin sanottuna koulu on tarjonnut mahdollisuuden tehdä haaveista totta: kun minä oikein ahkerasti opiskelen, pääsen unelmieni ammattiin.
Nyt näyttää siltä, että lähes puolella lapsista tämä haave on rikki. Koulusta on tullut mahdollisuuksien tarjoajan sijaan pelkkää vaivaa, jolla ei ole merkitystä ”oikealle” elämälle, eikä mitään hyötyä.
Lopultakin kyse on lasten tulevaisuudenuskosta, jota aikuisten pitää pystyä vahvistamaan. Lapsia ei pidä lannistaa hajalle maalailemalla uhkakuvia. Suomi on edelleen, ja kaikesta huolimatta, yksi maailman rikkaimmista maista. Valinnoilla on merkitystä.
Tutkijat muistuttavat kolmesta tärkeästä avaintekijästä: sosiaaliset taidot, sisukkuus ja sopeutumiskyky. Niitä ei yksin koulu pysty lapsiin juurruttamaan, vaan kasvatus lähtee kodista.
Kolmesta avaintekijästä voi nostaa esiin sisukkuuden. Se on ymmärrystä siitä, että hyvät asiat eivät tule elämässä helpolla. On nähtävä vaivaa ja siedettävä tylsyyttä.