Luterilaisen kirkon jäsenmäärän hiipuminen näyttää muodostuneen ikuisuuskysymykseksi, joka puhuttaa seurakunnissa. Jäsenmäärän hiipuminen heikentää kirkon painoarvoa yhteiskunnassa ja hiljalleen rapauttaa myös toiminnan taloudellista pohjaa.
Koillismaalla tilanne on kirkon kannalta edelleen hyvä, mutta jäsenmäärä on täälläkin alaspäin. Kirkkoon kuuluu noin 90 prosenttia väestöstä. Yli 80-vuotiaista kirkon jäseniä ovat lähes kaikki. Huonoimmin Kuusamon ja Taivalkosken seurakunnat tavoittavat nuoria aikuisia. Tilanne on sama kaikkialla Suomessa. Kuusamossa 30-34-vuotiaista kolme neljästä kuuluu kirkkoon. Taivalkoskella 70 prosenttia.
Kirkkoon kuuluvien nuorten aikuisten määrä vaikuttaa suoraan kastettujen lasten määrään. Valtakunnallisesti on arvioitu, että vuonna 2045 lapsista kastetaan 40 prosenttia nykyisen noin 70 prosentin sijaan.
Arvio perustuu puhtaaseen trendilaskelmaan, joka ei ota huomioon yhteiskunnan henkisessä ilmapiirissä tapahtuvia muutoksia. Kolmessa vuosikymmenessä voi tapahtua paljon. Kirkko linjauksillaan on ohjaamassa ja vaikuttamassa henkisen ilmapiirin suuntaan.
Kuten viime aikojen maailmanpoliittisista heilahduksista on nähty, voi paljon tapahtua lyhyessä ajassa. Kirkon roolina on olla tasapainottava voima myllerrysten keskellä.
Kuusamossa vieraillut piispa Samuel Salmi kehotti kristittyjä pitämään lippunsa korkealla. Kunnioitamme muita, mutta emme alistu toisten ehdoille, hän sanoi (KS 2.2.2017). Hän kehotti panostamaan nuorisotyöhön kirkon tulevaisuuden varmistamiseksi.
Kirkko tavoittaa kohtuullisen hyvin lapset ja nuoret rippikouluun saakka. Kirkon kohtalonkysymyksenä on, miten se onnistuu tavoittamaan nuoret aikuiset. Henkiselle ja hengelliselle tuelle on kysyntää, sillä moni nuori kokee tulevaisuutensa epävarmaksi. Kirkon yhtenä tehtävänä on tukea ja tarjota lohtua, mutta miten päästä osaksi ihmisten arkea?