Pääkirjoitus
Toukokuun puoliväli on matkailussa syvimmän horroksen aikaa. Rukan rinteillä laskettelu on päättynyt äitienpäivänä. Rukan keskustassa ovat kaupat ja ravintolat pääsääntöisesti kiinni lukuunottamatta Zonea, joka pitää ovensa auki jokaisena vuoden päivänä.
Vanhaa kalastajan kalenteria mukaillen: turisti ei liiku, eikä käy pyydykseen. Onko tähän matkailukaupungissa tyytyminen vai voisiko asia olla toisin?
Toukokuuta on Koillismaalla nimitelty turhaksi kuukaudeksi kevään ja kesän välissä. Toisin silmin katsottuna se on mahtava luonnon näytelmä. Näytelmä, jota me paikalliset katselemme ehkä turhan arkisesti.
Esimerkiksi Oulankajoen tulva, joka tänä keväänä on mahtavin vuosikymmeniin, kiinnostaa ja ihastuttaa laajasti. Sen saimme Koillissanomissa havaita, kun julkaisimme uutisen ja videon Oulankajoelta. Katsoja- ja lukijamäärä kasvoi lyhyessä ajassa viisinumeroiseksi. Sosiaalisessa mediassa Kiutakönkään kevätkuohut herättävät ihastunutta huokailua. Ansaitusti.
Helatorstaina Oulangan opastuskeskuksen parkkipaikka täyttyi autoista, kun ihmiset suuntasivat Kiutakönkäälle. Suuri osa kulkijoista oli paikallisia, toki matkailijoitakin joukossa.
Vielä Kiutakönkään kuohuja suositumpi sisältö katsojamäärällä mitattuna oli video Keron suurpetokeskuksen karhun kevätpuuhista. Videolla karhu nuolee hunajaa karhumies Sulo Karjalaisen sormista.
Oulankajoen tulva, Keron karhut ja luonnon herääminen muuttolintuineen. Vieläkö joku väittää, ettei Kuusamossa ja Koillismaalla tapahdu mitään toukokuussa? Olisiko näistä meille paikallisille niin itsestään selvistä asioista lisähoukuttimeksi matkailuun?
Hän, joka kerran on maistanut Oulankajoen pärskeitä, kuullut Kiutakönkään mahtavan kumun, nähnyt veden mykistävän voiman, haluaa palata sen joka kevät sen kokemaan. Kuin muuttolinnut, jotka parasta aikaa sankoin joukoin lentävät Pohjolaan.