Kun kuusamolainen Eeva Laajalahti lähtee hoitamaan asioitaan polkupyörä kulkupelinä, on hänen huomioitava tavanomaista enemmän asioita. Paitsi, että pyörä on talviajokunnossa ja kypärä päässä, on eläkeläisnaisella muitakin muistettavia asioita.
Kotoa lähtiessään hän selvittää ensi töikseen tuulen suunnan. Täytyy olla tuulen yläpuolella. Reitin hän valitsee siten, etteivät auton pakokaasut tulisi tuulen mukana suoraan kohti. Jos auton tai mopojen savut leijuvat päin kasvoja, saattaa henki mennä ahtaalle ja matka tyssätä siihen.
Pakokaasujen ja tiepölyn lisäksi monet muutkin tuoksut saavat tuoksuherkkyydestä kärsivän Laajalahden voimaan pahoin.
– Etukäteissuunnittelua täytyy tehdä. Jos näen tupakoitsijoita, pyrin kiertämään heidät kaukaa. Tiedän, mihin reagoin ja sen mukaan täytyy yrittää elää.
Pesuaineiden sekä haju- ja partavesien tuoksut saavat monen muun tuoksuherkän tavoin myös Laajalahden huonovointiseksi. Yhtä lailla oireita tulee katupölystä, tupakansavusta sekä homeen hajusta.
– Silmät ja nenä alkavat heti vuotaa, henkeä ahdistaa ja on paha hengittää. Yleisesti vointi menee huonoksi ja voimakkaista tuoksuista tulee ihan oksettava olo. Vaikkei minulla ole astmaa, niin astmalääke kulkee varalta aina mukana, jos henki sattuu menemään tuoksuista tosi ahtaalle, 25 vuotta tuoksuherkkyydestä kärsinyt nainen kertoo.
Tuoksuherkkä joutuu huomioimaan päivittäiset kulkemisensa tarkkaan. Kaupan pesuaine- ja kosmetiikkaosastot joutuu kiertämään kaukaa. Sekään ei välttämättä riitä, sillä tuoksut leviävät kauas ja esimerkiksi kassajonoon leijuu tuoksuja hyvinkin kaukaa.
– Haistan jo kaukaa, jos lähettyvillä oleskeleva ihminen on käyttänyt tiettyjä hajustettuja pesuaineita. Myös vaatteisiin tarttuneen homeenhajun havaitsen helposti.
Vaiva on harmillinen, sillä hajuja on liki mahdotonta paeta. Pahimmassa tapauksessa tuoksuille herkistynyt ei voi juuri poistua kotoaan.
Erityisesti tuoksuherkän elämää rajoittavat julkisissa tiloissa voimakkaasti tuoksuvat haju- tai partavedet. Laajalahti tykkää käydä teatterissa ja musiikkiesityksissä, mutta välillä tilaisuuksista on joutunut lähtemään kesken kaiken pois tilassa leijuvan voimakkaan hajuveden tuoksun vuoksi.
– En halua loukata tai aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään ja ymmärrän jos halutaan laittautua. Siinä vaiheessa kukaan ei varmaan edes ajattele, että tuoksu voi aiheuttaa toiselle pahan olon. Olisi vaan itsekin kiva voida nauttia tapahtumista, eikä sairastua voimakkaista tuoksuista.
Julkisten tilojen ovien edessä sauhuttelu on toinen ongelmia aiheuttava paikka.
– Liikuntahallin, Kuusamotalon ja terveyskeskuksen ovien edessä tupakoidaan hyvin usein. Savumuurin läpi kulkeminen on hankalaa ja toisaalta savu kulkeutuu ovien kautta myös sisätiloihin. Olisi hyvä, että tupakointipaikat suunniteltaisiin kauas ovista ja kulkuväylistä.
Ihmisten tietoisuus tuoksuherkkyyksistä on parantunut ja yhä useampi kärsii niistä, kokee Laajalahti.
– Kyllä niihin varmasti kiinnitetään nykyään enemmän huomiota, mutta valitettavasti turhan paljon tuoksuja lorautellaan vieläkin. Voisiko sitä parfyymiä tai partavettä laittaa edes vähän vähemmän.
Kehuja Laajalahti osoittaa tapahtumia järjestäville tahoille, jotka yhä useammin huomioivat tuoksuherkätkin tilaisuuksia järjestäessään.
– Esimerkiksi Kuusamotalolla tehdään kovasti töitä sen eteen, että tuoksuherkät voisivat osallistua tapahtumiin. Huomasin myös, että Kuusamon Näyttämön uuteen teatteriesitykseen on järjestetty tuoksuttomia esityksiä. Se on tosi hieno homma.
Kaupoille Laajalahti lähettää toiveen, että eivät sijoittaisi tuoksullisia ja tuoksuttomia pesuaineita vierekkäin.
– Tuoksuherkän on mahdotonta hakea tuoksutontakaan pesuainetta, kun voimakkaasti tuoksuvat pesuaineet ovat siinä vieressä, Laajalahti vinkkaa.
Laajalahti on mukana Koillismaan Allergia- ja Astmayhdistyksen toiminnassa ja vetää joogaa vertaisilleen.
– Vertaistuen merkitys on tärkeä. Tuntuu hyvältä jakaa kokemuksiaan toisten tuoksuherkkyydestä kärsivien kanssa ja toisilta saa myös hyviä vinkkejä arkeen.