Suomalainen maanviljelys on kokenut rajuja muutoksia viime vuosikymmeninä. Tilojen lukumäärä on kaiken kaikkiaan vähentynyt, mutta yksikkökoot ovat kasvaneet.
Oman mausteensa suomalaiseen maatalouspolitiikkaan on tuonut maamme EU-jäsenyys. Koko unionin kattavaa maatalouspolitiikkaa ohjataan Brysselistä. Siellä tehdään suuret kaikkia EU-maita koskevat linjaukset ja vain hienosäätö jää kansallisvaltioille. Tosin EU-direktiivejä tulkitaan ja noudatetaan eri maissa eri tavalla, mikä aiheuttaa kitkaa. Suomi on totutusti ollut EU-asioissa hyvin tunnollinen ja toteuttanut yleensä lainsäädännön viimeistä piirtoa myöten. Myös maatalousasioissa.
Suomalaiset tuottajat ovat tyytymättömiä tilanteeseensa tällä hetkellä. Siitä osoituksena on tulevana perjantaina Helsingissä järjestettävä mielenosoitus, johon osallistuu parituhatta tuottajaa ja traktoreitakin on marssilla mukana useita satoja.
Tuottajahinnat muun muassa lihan ja maidon osalta ovat laskeneet ja taloudellinen asema on huonontunut. Uutena ongelmana on tullut se, että tukien maksatukset ovat myöhästyneet. Tämä tuntuu oudolta ja on aiheuttanut joillakin yksittäisillä tiloilla jo isoja ongelmia, koska kaikkia laskuja ei ole pystytty maksamaan ajallaan. Myös rahalaitosten kanssa on jouduttu neuvottelemaan uusista rahoitusjärjestelyistä.
Tukimaksatusten viivästymisten taustalla on viime vuonna alkanut EU:n uusi ohjelmakausi. Se toi mukanaan myös maataloudelle uusia säädöksiä vanhojen säädösten päälle. Vaikka elämme tänä päivänä tietotekniikka-aikaa, nämä järjestelmät eivät ole pysyneet uusia säädösten mukana ja maksatuksia ei ole voitu tehdä ajallaan.
Laskut kyllä pitää maksaa ajallaan, mutta tukirahojen saantia voidaan lykätä kysymättä mielipidettä saajaosapuolelta. Yhdenkään Euroopan maan maatalous ei tule toimeen ilman maataloustukia. Ne pitää pystyä maksamaan ajallaan aivan kuin normaalit palkat palkansaajille.