Honda CR-V on suomalaisten suosima raskaamman pään citymaasturi. Auto uusiutui viime vuoden keväänä ja sai samalla varmasti uusia auton hankintaa harkitsevia. CR-V sisältää isoksi autoksi monia pienen auton etuja ja samalla myös ison auton hyviä ominaisuuksia. Ulkolinja on kiilamainen ikkunoiden vyötärölinjan noustessa ylös ja keulan ollessa matala. Hyvä puoli on se, että näkyvyys eteen on erinomainen, huono puoli se, että näkyvyys takaviistoon on rajoitettu.
Moottori on kuitenkin se, mikä tekee CR-V:stä nyt mielenkiintoisen. Nokalle on asennettu tuplaturbo 1,6 litrainen dieselkone. Teho 160 hv ja 118 kW saattaa vaikuttaa heiveröiseltä reilun puolentoista tonnin autoon, mutta kyllä Honda on riittävän ripeä. Mikään ralliteiden ohjus se ei ole, mutta yllättävän liukas liikkuja. Kun vielä ajo-ominaisuudet on viritetty niin, että maantiellä se kulkee vakaasti ja sorapinnalla terävästi, ei kuskilla ole paljon sen suhteen valittamisen aihetta.
Moottorin jatkeeksi on saatavilla 9-vaihteinen automaatti, joka suomalaisiin oloihin tarjoaakin mielenkiintoisen ominaisuuden, erityisesti moottorinohjauksen Eco-asennossa.. Vaihteisto toimii moitteettomasti ja huomaamattomasti, mutta yhdeksäs vaihe kytkeytyy päälle vasta reilusti yli sadan kilometrin vauhdissa, tai lievässä alamäessä. Seuraus on se, että seuraavassa vastamäessä meno saattaa hieman puutua, vaikka vaihteisto hakeekin pienempää pykälää nopeasti. Mutta, sama ilmiö on havaittavissa myös 7- ja 8-vaihteella eli 80 ja 100 vauhdissa. Koillismaan mäkisillä teillä siihen ei tosin juurikaan kiinnitä huomiota ja kuljettaja usein huomaamatta ennakoi asian.
Moottorin ja vaihteiston ansiosta ansiosta kulutus on kuitenkin lompakkoystävällinen; yhdistelmäajo menee noin viidellä litralla ja kaupunkiajokin kuluttaa valmistajan ilmoituksen mukaan vain 5,6 litraa. Kuusivaihteisella manuaalilla kulutus jää kaupungissa peräti 5,3 litraan. Etuvetoversion kulutus on jopa alle viisi litraa.
Sisätilat ovat edessä avarat, eikä takapenkilläkään ahtaan paikan kammoa tule. Takapenkillä on peräti kolmet Isofix-kiinnitykset, joten lastenistuimen asennukseen on vaihtoehtoja. Penkit ovat massiiviset, mutta kovahkot ja tukea voisi olla paremminkin. Erityinen plussa on se, että Honda on kehittänyt takaistuimien kaadon erittäin helpoksi. Yhdellä vivulla ja liikkeellä penkki sekä kaatuu, että nousee. Tuloksena on vielä tasainen 1 146 litran tavaratilan lattia.
Tavaratilan alta löytyy myös oikea vararengas, mikä on lisäplussa.
Kuljettajan näkymää hallitsee kookas nopeusnäyttö, johon Eco-asetus tuo lisäksi ajotavasta kertovan värin. Vihreä on ok ja punainen ei ole ok. Keskikonsolissa on kaksi näyttöä, pieni ylhäällä ja iso alempana. Näyttö toimii kosketuksella, ei ihan hipaisulla mutta se on selkeä. Selkeä sen sijaan ei ole käyttövalikko, se voisi olla hivenen yksinkertaisempi ja nykyaikaisemman oloinen. Näyttöön on saatavilla myös Garminin karttanavigaattori.
Kuljettajan näkemä on siis suorastaan erinomainen ja kookkaat peilit kertovat loput. Kaiken lisäksi sivupeili kääntyy alaspäin peruutettaessa, mikä on erinomainen hondamaisuus.
Vaunuun on saatavilla lista nykyajan ominaisuuksia alkaen liikennemerkkien tunnustuksesta, kaistavahdista aina perävaunun hallintajärjestelmään. Erittäin hyvä on myös peräti minuutin mittainen saattovalotoiminto moottorin sammutuksen jälkeen.
Hondalla ajo on kuin menisi anoppilaan kylään: isot töyssyt se ottaa lähes huomaamatta ja pienemmissä kuuluu vain pieni kolahdus. Auto, jonka ote ei lipsu. Honda on muuten hiljainen, paitsi tuulen suhinaan A-pilarissa kiinnittää huomiota.