Pääkirjoitus
Keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen jatkaa ikiliikettään politiikan kentällä. Väyrysen uusin projekti on ajaa Suomen eroa eurosta. Ajatuksena on, että maan ongelmista suuri osa johtuu eurojäsenyydestä.
Väyrynen on tehnyt kansalaisaloitteen kansanäänestyksen valuuttaunioniin kuulumisesta. Aloitteen on tähän mennessä allekirjoittanut 45 300 henkilöä. Mitä ilmeisemmin aloite saa taakseen eduskuntakäsittelyyn vaaditut 50 000 nimeä, koska aikaa on tammikuun puoliväliin saakka.
Olisiko ero eurosta Suomen pelastus? Hallituksen ajaman sisäisen devalvaation tuskallinen pihtisynnytys on lisännyt muisteloja markasta, jonka arvoa voitiin Suomen pankin päätöksellä muuttaa mieleiseksi.
Devalvaatioita, rahan arvon alennuksia, tehtiin vientiteollisuuden vaatimuksesta ja sen kilpailukyvyn tukemiseksi. Devalvaation maksoivat kotitaloudet, joiden ostamat tuontitavarat kallistuivat. Toimenpide näkyi välittömästi esimerkiksi polttonesteiden hinnoissa.
Devalvaatioiden kainalossa tuli aina inflaatio, rahan arvon aleneminen. Samalla rahalla sai vähemmän, mikä johti palkankorotuksiin, mikä nosti tavaroiden ja palvelujen hintaa, kunnes taas oli tehtävä uusi devalvaatio. Velkojen korkotaso oli nykyvinkkelistä katsottuna korkea, mutta toisaalta inflaatio söi velkapääomaa nopeasti.
Vaikeat ajat lisäävät houkutusta tarjota monimutkaisiin ongelmiin yksinkertaisia ratkaisuja. Haikailu markan perään on yksi tällaisista asioista.
Vertailu oman kruununsa säilyttäneeseen Ruotsiin ontuu. Naapurimaa on pärjännyt maltillisen palkkapolitiikan ja tuottavuuden kasvun, ei kruunun heikkouden ansiosta. Ruotsissa talouden perusteet ovat yksinkertaisesti paremmassa kunnossa.
Euroero ei ole Suomelle ollenkaan ajankohtainen. Jos valuuttaunioni sattuisi epävakaassa maailmassa kuitenkin hajoamaan, todennäköisesti suurimpia häviäjiä olisivat juuri Suomen kaltaiset pienet, syrjäiset ja viennistä riippuvaiset kansantaloudet.