Tut­ki­mus kertoo: On väliä kir­joit­taa­ko käsin, ko­neel­la tai äly­pu­he­li­mel­la - kir­joi­tus­me­ne­tel­mä vai­kut­taa muis­ta­mi­seen

Kirjoitustaidot ja kirjoittamisen menetelmät muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti työelämän, koulutuksen ja elinympäristöjen digitalisoitumisen myötä.

KM Satu-Maarit Frangou tarkasteli väitöskirjassaan kolmea eri kirjoitusmenetelmää - käsin kirjoittamista, tietokoneen näppäimistöllä kirjoittamista ja iPadin tai älypuhelimen kosketusnäytön näppäimistöllä kirjoittamista - ja näiden menetelmien yhteyksiä kirjoitettujen tekstien muistamiseen lasten, nuorten ja aikuisten yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa.

Frangoun tutkimus esittelee uutta tietoa tämän päivän kirjoitusmenetelmistä ja kirjoitettujen tekstien muistamiseen liittyvistä ulottuvuuksista. Tutkimustulokset osoittivat, että kirjoitusmenetelmällä on merkitystä kirjoitettujen tekstien muistamisessa 11-vuotiaasta lähtien. Tätä vanhemmat henkilöt muistavat käsinkirjoitetut tarinat paremmin kuin tietokoneen näppäimistöllä tai kosketusnäppäimistöllä kirjoitetut tarinat. Nuoremmilla, eli 10-vuotiailla lapsilla, kirjoitusmenetelmällä ei kuitenkaan ole yhteyttä muistamiseen.

Frangou kehitti teoreettisen viitekehyksen, joka kulminoituu kehollisen tiedonrakentamisen mallissa kirjoittamisen affekteihin liittyen. Tämän keskiössä on harmoninen ja samanaikainen kehon, mielen ja aivojen yhteistyö, joka piirtyy huomioimalla ympäristö-, kulttuuri- ja kontekstuaaliset tekijät. Lisäksi tässä yhteistyössä ovat tärkeässä asemassa muistitoiminnot, joihin vaikuttavat havainto ja toimintasekvenssi yhdessä aiempien kokemusten ja motivaation kanssa. Tämän viitekehyksen tarkoitus on auttaa opetuksen ja koulutuksen tutkijoita ja ammattilaisia oppimismuotoilussa, oppimisen suunnittelussa sekä sen laadullisessa arvioinnissa ja reflektoinnissa kirjoittamiseen liittyen. Toisena keskeisenä tuloksena syntyi määrällisen tutkimuksen testimateriaali kirjoittamiseen liittyvään muistamisen tutkimiseen.

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää opetuskäytännöissä. Suositeltavaa on, että näppäilytaitoja opetetaan järjestelmällisesti ja eri kirjoitusmenetelmiä harjoitellaan tasapainoisesti.

– Johtopäätökset tukevat eri kirjoitusmenetelmien systemaattista opetusta perusopetuksen ensimmäisiltä luokilta lähtien. Näin opitaan oikeat näppäintaidot mahdollisimman varhain ja vältetään huonojen, itseopittujen näppäintaitojen poisoppiminen, Frangou kertoo.

Myös perusopetuksen ylemmillä luokilla olevat nuoret tarvitsevat tukea näppäintaitojen parantamiseksi, jotta he pystyvät toimivaan aktiivisina kansalaisina tulevissa opinnoissa, työpaikoilla ja yksityiselämässä. Esimerkiksi tämän päivän sähköisissä ylioppilaskirjoituksissa kahdella sormella kirjoittava nuori on hyvin eriarvoisessa asemassa verrattuna nuoreen, joka kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä.

Perusopetuksen jälkeisissä opinnoissa, erityisesti yliopisto-opinnoissa, tietokoneita käytetään paljon tehtävien tekemiseen. Tämän vuoksi tukea tarvitaan hyvien näppäintaitojen saavuttamiseen.

– Näin kirjoittajat voivat keskittyä paremmin itsensä ilmaisemiseen ja kirjoitettuun tekstiin, eikä aikaa kulu oikeiden näppäimien löytämiseen, Frangou sanoo.

Määrälliseen tutkimukseen osallistui yhteensä 172 suomalaista lasta, nuorta ja aikuista opiskelijaa.