Tämän teoksen runot ovat syntyneet melko lyhyellä aikavälillä minun masennuskauteni aikana, jolloin en voinut oikeastaan tehdä kotona muuta kuin maata sängyssä, Posiolta lähtöisin oleva Tuuli Kalliainen, 23, kertoo tänä keväänä ilmestyneestä esikoisrunoteoksestaan Harmauden lauluja.
Masennuskautensa aikana, mustakantiseen muistivihkoonsa runoja kirjoitellut Kalliainen yhdisteli myöhemmin niitä, jolloin runoista tuli kokonaisempia ja julkaisukelpoisia runoteokseksi saakka.
– Itselleni on vieläkin epäselvää, miksi tämän teoksen kokosin muistivihkostani. Teos on enemmän terapiakirjoitus kuin kaunokirjallinen teos, Posion kirjastossa uutuusteoksensa esitellyt Kalliainen kertoo.
– Pakko oli saada päivän aikana jotain aikaiseksi, tuli sitten pari sivua tekstiä, tai pari kahvikuppia, jotka sain tiskattua, hän kertoo kokemuksistaan syvän masennuksen kourissa.
– Mielenterveyden ongelmat ovat sairauksia siinä missä muutkin, niin sanotut perinteisinä pidetyt sairaudet. Ne vain ovat usein hankalampia uhrilleen. Masennuksen voi tuntea joka solulla, mutta sitä kipua ei kuitenkaan voi aina paikantaa ja oikean lääkityksen löytyminen voi olla hankalaa, Kalliainen sanoo.
Vuosi sitten keväällä hän ajautui - taas kerran - epätoivoon. Sisällä myllersi, pelottavat ajatukset nousivat pintaan: elämä vai kuolema. Kalliainen kertoo olleensa niin loppu, että ellei hän olisi hakeutunut hoitoon, hän ei nähnyt enää muita vaihtoehtoja, kuin ottaa hengen itseltään.
Hän hakeutui vuosi sitten keväällä hoitoon vaikean masennuksen vuoksi. Häntä hoidettiin lukittujen ovien takana Oulun psykiatrisen sairaalan osastolla.
– Kansien sisään olen sisällyttänyt osan ahdistuksesta, vaikeasta masennuksesta, epäonnistumisista, raastavasta epätoivosta, psykiatrisen sairaalan osastot, letkut, lääkkeet, ambulanssien valot, oksennetut pillerit ja lääkehiilen, lähimmäisten huolen ja oman turruttavan väsymyksen.
– Kirjani ilmestyi sopivaan markkinatilanteeseen, koska mielenterveyden ongelmista puhutaan hyvin paljon mediassa.
Perheen tuki on äärimmäisen tärkeää masentuneelle, Kalliainen sanoo.
– Suurin kiitos kuuluu läheisilleni, jotka ovat tukeneet myös silloin kun olen muistuttanut enemmän vihannesta kuin ihmistä. Jonille (Tuulin puoliso) olen kirjaimellisesti elämäni velkaa. Kaikeksi onneksi myös hän sai tukea hoitokäynneilläni, myös hänen vointiaan kyseltiin.
– Puolison ei kuulu olla omahoitaja ja terapeutti, hänen ei tarvitse syöttää, käyttää suihkussa ja antaa lääkkeitä. Silti Joni joutui toimimaan välillä terapeuttinani, hoitajanani -sen lisäksi, että katsoi vierestä rakkaansa hidasta rappeutumista ja murenemista. Hän oli armollinen, ei vaatinut liikaa, mutta toisaalta myös puski minua takaisin kiinni elämään.
– Parisuhde kesti, ja se on nyt kliseisesti sanottuna vahvempi kuin koskaan. Siitä olen kiitollinen.
Lääkitys on Tuuli Kalliaista auttanut. Hän kertoo olevansa tällä hetkellä riittävän tasapainoinen ja sanoo kokevansa jopa tyytyväisyyttä ja onnellisuutta.
– Ystävältäni sain palautetta, että kirjan loppuun pitäisi saada jotain positiivista.
Runokirjan viimeisellä sivulla hän kirjoittaa: "Maailma kääntynyt, vinoon vääntynyt, pelottaa, sillä olen onnellinen, vain pienen hetken, tärkein lause huulillani, Minä olen."
Runoteos masennuksen tuntemuksista
Tuuli Kalliainen on syntyisin Posiolta.
Kirjoitti ylioppilaaksi Posion lukiosta vuonna 2012.
Muutti Tampereelle 18-vuotiaana. Aloitti opiskelemaan yliopistossa kirjallisuustiedettä.
Vuoden Tampereella asumisen jälkeen muutti Ouluun, jossa aloitti yliopistossa opiskelemaan kirjallisuutta. Tällä hetkellä opinnoissa menossa neljäs vuosi.
Tuuli Kalliaisen esikoisrunoteos Harmauden lauluja ilmestyi tänä keväänä Mediapinnan kustantamana. Kannen kuvan maalannut niin ikään Posiolta lähtöisin oleva Marika Ylisirniö.
Harrastaa lukemista, kirjoittamista ja joogaa. Lisäksi tärkeän osan arjessa muodostaa koiran kanssa touhuaminen.