Koillissanomat uutisoi Posion ja Kuusamon rajalle nousevasta Posion Energia Oy:n tuulipuistosta (KS 9.6.2016). Yhtiön omistaa slovakialainen E-Group.
Tuulivoimalat tuottavat päästötöntä sähköenergiaa, mutta ne tuottavat sitä varsin kalliisti ja tehottomasti. Suomalaiset veronmaksajat maksavat tällä hetkellä ylimääräisenä verona n. 5 senttiä jokaisesta tuulivoimalla tuotetusta kilowattitunnista.
Seuraavien 12 vuoden aikana Suomessa tuetaan tuulivoimayhtiöitä verovaroin 3 - 4 miljardia euroa eli n. 300 miljoonaa euroa vuodessa. Suuri osa tästä tuesta menee ulkomaisille yhtiöille, niin kuin tässä Saukkovaara-Mäkiaho -tapauksessakin.
Saukkovaara-Mäkiahon tuulipuisto ilmoittaa vuosituotannokseen 84 000 megawattituntia. Tuettu takuuhinta on 83,50 euroa/Mwh. Tuki on voimassa 12 vuotta. Normaali markkinahinta on ollut pitkään n. 30 euroa per Mwh. Erotuksen 53,50 eur/Mwh maksavat veronmaksajat.
Jos markkinahinta pysyy samalla tasolla jatkossakin, Posion Energia Oy tulee saamaan verotukea 12 vuoden aikana yhteensä n. 54 milj. euroa (n. 4,5 milj. euroa vuodessa). Tuulipuiston kokonaistuotot ovat takuuhinnalla laskien n. 7 milj. euroa vuodessa ja n. 84 milj. euroa koko tukijakson aikana.
Slovakialaisen E-Groupin toimitusjohtaja ilmoitti hankkeen kokonaiskustannuksiksi 35 milj. euroa. Viime vuona kustannuksiksi kerrottiin 16 milj. euroa (Koillissanomat 5.10.2015). Olisikohan totuus jossain tuossa välillä?
Tuulipuiston käyttökustannukset ovat pienet, ne ovat lähinnä huoltokustannuksia: puisto työllistää kaksi huoltomiestä ja talviaikaan osa-aikaisen tienauraajan. Kunnille maksetaan kiinteistövero ja maanomistajille vuokrat. Yleis- ja hallintokustannukset ovat pienet. Poistot on merkittävin erä. Pääomakustannusten ei pitäisi olla tässä tapauksessa iso erä, mutta se voidaan kyllä järjestellä sellaiseksi.
Jos tuulipuiston tuotantotavoite toteutuu, taitaa tuotantotukijakson aikana yritykselle jäädä joka vuosi viisi (5) miljoonaa euroa poistoihin ja omistajille jaettavaksi. Näillä luvuilla tuulipuistoinvestointi maksaa itsensä takaisin 5 - 6 vuodessa. Sen jälkeen seuraavien kuuden vuoden aikana puisto kerää omistajilleen puhtaana yli 30 miljoonaa euroa.
Tosi kannattava investointi!
Tuen loputtua puiston on tultava omillaan toimeen. Markkinatilanne ratkaisee, jatkavatko myllyt pyörimistään vai hylätäänkö ne.
Yrityksen voitoista Suomen verottaja tuskin pääsee nauttimaan. Yleinen tapa on järjestellä konsernin lainat ja korkokulut siten, että Suomen tytäryhtiö tekee tappiota. Voitot ohjataan kevyemmin verottaviin maihin. Tuorein esimerkki tästä on Caruna.
Jos vierailette tuulipuistossa sen valmistuttua, muistakaa tuulimyllyjä katsellessanne, että tuo välillä yli kahdensadan metrin korkeudessa käyvä myllynlapa maksaa veronmaksajille yli 600 000 euroa ja koko puisto lähes viisi (5) miljoonaa euroa joka vuosi seuraavien 12 vuoden ajan.
Näillä rahoilla päällystettäisiin monta Liikasenvaarantietä!