On kesä 1968. Korteniemen talot Kuusamon Kortesalmella: Harju, Välitalo ja Alatalo. Harjun pihalla on kolme ihmistä ja traktori. Koiranputki kukkii. Pihassa on kesäpaikkana olevan talon pellot vuokrannutta Hyrkkään väkeä siitä päätellen, että rantapelto on vasta niitetty.
Korpela Teerisuolla. 8-lapsinen perhe asuu kamarin verran laajennettua taloa. Navetassa on lehmiä ja lampaita, pottupellon takana hevonen. Ilta Orjasniemi seisoo pihalla katsomassa lentokonetta. Aurinko paistaa niin, että pihan sähköpylväästä piirtyy terävä varjo. Lapset juoksentelevat.
Vuosi 1968 oli otollista aikaa kuvata kuusamolaisia pihapiirejä: kaikki vanhat rakennukset olivat vielä pystyssä, tielinjoja oli vedelty uusiksi ja porstuoita siirrelty isojaon jäljiltä ja elintasopatit tekivät vasta tuloaan. Elettiin niitä vuosia, kun Kuusamon kyliltä lähdettiin Ruotsiin, talot tyhjenivät ja volvot ilmestyivät pihoihin juhannusviikolla.
Harjusta oli lähdetty vuonna 1954 Ylitornioon. Kuvassa oleva talo on nuoren parin, Helena ja Jouko Palosaaren kesäpaikka. Edesmennyt Jouko Palosaari oli perinyt syntymäkotinsa sedältään. Kyseisenä kesänä pariskunnalla oli 1-vuotias lapsi. Pikku Fiatia ei näy pihassa. Nuoren perheen kesäloma on jo ohi.
– Talon päädyssä näkyy uusi ovi. Jouko erotti sisätiloista osan saunaksi ja teki ikkunan kohdalle uuden uloskäynnin.
Vesiletku uuteen saunaan kiemurteli ovelta lehmien polkemaa rinnettä alas rantaan. Pihassa kasvoi iso raparperipensas ja mustaherukat kypsyivät Alatalon pirtin päässä.
– Rantapellolla kasvoi pieniä koivunvesoja, joista tytöt juostessaan riipivät lehtiä. Nyt rannassa kasvaa isoja koivuja, kertoo Helena Palosaari.
Ajanhenkeen kuului, että hirsitalot vuorattiin, seiniä eristettiin, pärekatot vaihtuivat huopaan, saunoja rakennettiin uusiksi, 6-ruutuiset ikkunat vaihdettiin isompiin ja vanhojen piharakennusten purkamista ainakin jo suunniteltiin. Harjun pihasta katosivat sittemmin navetta, rantasauna ja pikkulato.
Korteniemen talojen pihassa, eikä sen enempää Teerisuolla Korpelan pihassa, ei ole puita. Kuusamolaisten pihapiirien puuttomuus pistää varsinkin muualla Suomessa kasvaneiden silmään.
– Puut vetivät pelloista lantaa, siksi ne raivattiin pois. Pihapuita ei pidetty kai syöpäläisten takia ja ehkä haluttiin myös nähdä naapuriin, pohtii helena palosaari.
Korpelan talon pihapiirissä kasvaa nyt iso kuusi, mutta kuvan alalaitaan tallentunut tienvarsipalstan kuusikko on kaadettu. Ensi kesänä mennään istuttamaan uutta metsää, sanoo Keijo Orjasniemi.
Ilmakuva kotitalosta on Orjasniemellä kirjahyllyssä kehyksissä kotona Raaseporissa. Korpela on perikunnan vapaa-ajanviettopaikka.
Siitä iltapäivästä, kun kuva otettiin, on vain seitsemän vuotta siihen kun piha hiljeni.
– Me muutettiin vuonna 1975 Etelä-Suomeen. Isä ja äiti menivät töihin Fiskarsille, isä auratehtaalle.
Talon josta lähdettiin oli Keijo Orjasniemen isoäiti ostanut Paanajärveltä Kuusamoon evakkona tulleelta isännältä. Naapuruston tytöt ja pojat olivat Leinosia ja Pesosia. Isolla porukalla syntyi mahtavia rosvoleikkejä.
– Penskoja oli kylä täynnä. Nyt on hiljaista, kun kahdessa talossa on enää vakituisia asukkaita.
Ison perheen pottupellolla oli kokoa. Takapellolla viljeltiin ohraa.
– Naapuri tekee peloilta tuorerehua. Pysyy maisema kunnossa.
Keijo Orjasniemi asui 90-luvun alussa veljensä kanssa puolitoista vuotta Korpelassa.
– Vanhassa talossa on aina jännä asua. Lunta oli paljon, ja kun tuli kotiin, piti alkaa lämmittämään pirttiä ja kesällä käydä itse tekemässä ne puut metästä.
Vaikka Keijo Orjasniemi on ollut pois Kuusamosta 40 vuotta, hän tuntee itsensä kuusamolaiseksi.
– Pidän kotipaikkaa arvokkaana asiana. Se on ollut perikunnalla 20 vuotta. Uutta remonttia pitäisi kyllä jo tehdä.
Korpelassa istutetaan ensi kesänä metsää ja Harjussa kesää viettää uusi omistajasukupolvi.
KS Fakta