Koillissanomissa oli tiistaina (KS 7.6.2011) kaksi tätä aikaa kuvaavaa uutista työstä ja työntekijöistä. Kuusamon kaupungin työntekijöiden keski-ikä on noin 50 vuotta. Samassa lehdessä kerrottiin aikuisten nuorten syrjäytymistä ehkäisevästä Annut-projektista.
On olemassa joukko työuransa loppupuolella olevia ihmisiä, joista moni jo haaveilee eläkkeelle pääsystä. Samaan aikaan moni nuori haaveilee työelämään pääsystä, mihin kynnys on korkealla.
Nuorten työttömyys on edelleen polttava ongelma. Työttömyyden aiheuttamat uhkakuvat tunnetaan. Nuori syrjäytyy työelämästä pahimmassa tapauksessa lopullisesti. Työttömyydestä ja syrjäytymisestä muodostuu riippa, josta ei pääse helposti irti.
Samaan aikaan Suomessa on jo vuosia varoiteltu työvoimapulasta. Työvoimapulaa on ennakoitu, koska suuret ikäluokat siirtyvät näinä vuosina sankoin joukoin eläkkeelle.
Esimerkiksi hoitoalan nykyisistä työntekijöistä Koillismaalla siirtyy eläkkeelle noin puolet lähimmän kymmenen vuoden kuluessa. Sama eläköitymisaalto käydään läpi myös yksityisellä sektorilla, suuremmissa ja pienemmissä yrityksissä.
Tähän mennessä työvoimapula on koetellut tiettyjä harvoja asiantuntijatehtäviä. Nuorta, vähän koulutettua työtöntä ei lohduta tieto vapaana olevista lääkärin paikoista. Tarjottava koulutus ja työelämä ei kaikilta osin kohtaa. Nuoria osin koulutetaan ammatteihin, joihin ei ole kysyntää.
Kuusamon Annut-projektin pyrkimys on nuorten omin voimin ja omin ideoin järjestää tekemistä nuorille aikuisille. Sellaista tekemistä, joka saa ihmisen heräämään aamulla, lähtemään ulos kämpästä, tapaamaan ihmisiä ja varsinkin jotain sellaista, joka nostaa itseluottamusta.
Annut-projektissa mukana olevat nuoret kertovat ensimmäisen työpaikan saamisen vaikeudesta: ensimmäistä työpaikkaa ei saa, kun ei ole työkokemusta. Ja kun ensimmäistä työpaikkaa ei irtoa, niin työkokemusta ei kartu. Noidankehä on valmis.
Nuorten mukaan ensimmäistä työpaikkaa pitäisi lähteä hakemaan Koillismaan ulkopuolelta. Moni jää sille reissulle.
Nuorten työllistymisen kynnys olisi tehtävä mahdollisimman matalaksi nuorille itselleen ja työantajille. Nuorten on päästävä osalliseksi työelämään mahdollisimman pian valmistumisensa jälkeen. Tämä on ainut kestävä tie inhimillisesti ja kansantaloudellisesti katsoen.
Kaikkien aikuisikäisten työpanosta tullaan tarvitsemaan, jos nykyinen hyvinvointiyhteiskunta halutaan säilyttää. Huollettavien määrä suhteessa työtätekeviin kasvaa nopeasti tulevina vuosina.