Kuusamon Säkkilänvaaralla syntynyt Jorma Säkkinen vietti myöhemmän lapsuutensa ja nuoruutensa asutustilalla Pudasjärvellä. Siellä nuoren miehen elämää varjosti 1960-luvulla heikko työtilanne. Tarjolla oli vain muutamia kuukausia kestäviä hätäaputöitä.
Kun Ruotsin Västeråsiin miehensä kanssa muuttanut sisar oli vierailemassa kotipuolessa, sai Jorma kuulla Ruotsin työmahdollisuuksista ja palkoista. Varsinkin lankomies kehotti lähtemään mukaan, ja päätös oli helppo, kun kyytikin oli valmiina, Jorma Säkkinen kertoi.
– Oli sunnuntai saapuessamme Västeråsiin, hän muistelee ensimmäistä kosketustaan uuteen kotipaikkaan.
– Heti maanantaiaamuna menimme Asean konttoriin kysymään töitä, ja kaikki järjestyi helposti. Työhönottaja kysyi vain nimen ja syntymäajan. Minulle osoitettiin oma paikkani valtavan ison sähkömoottoritehtaan hallissa. Siitä se alkoi - tunti ja viikko, kuukausi ja vuosi toisensa perään. Käämitystä tehtiin, monenlaisia sähkömoottoreita, isoja ja pieniä, Säkkinen jatkaa.
Käämitykseen Säkkiselle antoi ensimmäisen opetuksen saksalainen rouva. Hän näytti perusteellisesti, miten kuparilanka pannaan kulkemaan nopeasti ja tarkasti.
Useimmat työporukassa olivat suomalaisia, joten kieliongelmia ei tullut. Tarvittaessa joku aina auttoi. Mutta ei siinä paljon ehtinyt puhumaan, piti vain painaa töitä urakalla.
– Vähitellen työn yhteydessä opin kuitenkin myös ruotsia, ja muutenkin maan tavoille, kertaili Säkkinen alkuvuosien kokemuksia Västeråsissa.
Västeråsissa toimi jo 1960-luvulla Suomi-seura Katajaiset. Sen toimintaan ei vielä alkuvuosina vetänyt Säkkistä mukaansa, mutta kun seurassa sitten 70-luvun alussa alettiin pelata jalkapalloa, liittyi hän mukaan.
Jalkapallon harrastajia Västeråsin Suomi-seurasta kertyi kaksi kokonaista joukkuetta. Kun kaikki pääsivät pelaamaan ja harjoituksia oli usein, myös henki porukassa oli oikein hyvä, muistelee Jorma Säkkinen.
– Sain paljon mukavia kavereita ja aloin viihtyä täällä hyvin. Jalkapallon pelaaminen oli todella tärkeä asia. Se yhdisti meitä suomalaisia, loi pysyviä ystävyyssuhteita ja viihtyvyyttä, hän arvioi.
Otteluita pelattiin enimmäkseen ympäristökuntien Suomi-seurojen joukkueita vastaan. Välillä voittaen, välillä häviten, tuloksella ei ollut niin suurta merkitystä.
Säkkinen harrasti muitakin urheilulajeja.
– Osallistuin myös Asean tehtaalla järjestettyihin työtekijöiden juoksukilpailuihin. Takavuosina täällä oli paljon luntakin ja hyvät hiihtomaastot. Hiihdin silloin paljon omaksi ilokseni, mutta myös kilpaa, hän muistelee menneiden vuosien urheilurientojaan.
Suomi-seurassa oli paljon muutakin vapaa-ajan toimintaa, myös kuorolaulua. Jorma Säkkistäkin pyydettiin mukaan. Pitkään hän kuitenkin empi, ennen kuin kuusi, seitsemän vuotta sitten päätti liittyä Aikapojat-kuoroon. Siinä hän on myös viihtynyt ja esiintyi kevään 2019 äitienpäivillä Katajaisten Suomi-tuvalla frakkiin pukeutuneena ja rusetti kaulassaan.
Jorma Säkkien tapasi Ruotsissa suomalaissyntyisen naisen, jonka kanssa hän avioitui. Pari sai tyttären, jolla nyt on puolestaan 4-vuotias tytär.
Kotikunnat ovat olleet Säkkisen mielessä Ruotsissa vietetyn ajan. Hän on käynyt vuosittain säännöllisesti muutaman kerran Suomessa, etupäässä Pudasjärvellä ja Kuusamossa. Alkuvuosina matkoilla oli mukana koko perhe. Tyttären kasvaessa ja itsenäistyessä Säkkisen pariskunta on tehnyt matkat kahdestaan.
Säkkisillä on jo pitkään ollut mökki Pudasjärvellä. Siellä on kevättalvisin viihdytty kuusi tai seitsemänkin viikkoa. Lumi ja hiihtäminen ovat olleet huippuasioita siellä, varsinkin nyt, kun lunta Västeråsissa ei ole ollut kuin nimeksi.
Säkkinen kertoo olevansa edelleen Suomen kansalainen ja sanoo myös seuraavansa säännöllisesti Suomen asioita televisiosta. Hän käy aina äänestämässä Suomen vaaleissa. Ruotsissa hänellä ei ole valtiollisissa vaaleissa äänioikeutta, mutta kunnallisvaaleissa hän äänestää, vaikka ei itseään politiikan aktiiviosallistujana pidäkään.
Suomalaisen sydämen vankan sykkeen Jorma Säkkinen kertoo havaitsevansa varsinkin seuratessaan urheilumiehenä Suomen ja Ruotsin keskinäisiä maaotteluita.
– Mutta eipä silti, jos Ruotsi kamppailee jotakin muuta maata vastaan, huudan mielihyvin hurraata Ruotsille, hän lisää.
– Olen saanut Ruotsilta monia hyviä asioita, arvioi Jorma Säkkinen kiiruhtaessaan muiden kuoromiesten mukaan laulamaan äidin sydämestä suomalaisille äideille kotikaupunkinsa Suomi-seuran juhlasaliin.
Mälaren-järven pohjoisrannalla, satakunta kilometriä Tukholmasta länteen sijaitseva Västerås on Ruotsin vanhimpia kaupunkeja. Se oli asuttu jo viikinkiajalla. Kun kristinusko vakiintui Ruotsissa, tuli siitä jo 1100-luvulla piispankaupunki, ja sinne alettiin rakentaa tuomiokirkkoa.
Tunnetuin ja vaikutusvaltaisin Västeråsin piispoista oli uskonpuhdistuksen aikaan vaikuttanut Johannes Rudbeck, joka perusti kaupunkiin Ruotsin ensimmäisen lukion.
Västerås tuli uuden ajan alussa tunnetuksi Ruotsin kuningaskunnan voimakkaana keskuspaikkana. Sieltä käsin Kustaa Vaasa taisteli Tanskan vaikutusvaltaa vastaan. Hän piti Västeråsin linnaa asuinpaikkanaan, kun Ruotsin ero Pohjoismaisesta Unionista ja Vaasa-suvun vallan alkaminen lyötiin lukkoon Västeråsin valtiopäivillä 1527.
Satunnainen matkailija tulee nopeasti vakuuttuneeksi kaupungin historiallisesta merkityksestä kävellessään Västeråsin keskustassa. Kaupungissa on tänä päivänä runsaat 110 000 asukasta, mutta monumentaalisesti rakennettu ydinkeskusta antaa vaikutelman suuremmasta metropolista, samoin Mälaren-järvi, joka avautuu rannattomana ulappana kaupungin keskustasta etelään.
Mutta Västerås on myös teollisuuskaupunki. Sen ankkurina on vuosikymmenien ajan toiminut Ruotsin elektroniikkateollisuuden ylpeys Asea, joka on tuottanut maailmanmarkkinoille kodinkoneita ja sähkömoottoreita ja myös rakentanut erilaisia teollisuuskomplekseja kaikkialle maailmaan aina atomivoimaloita myöten.
Nykyisin Asea on fuusioitunut sveitsiläisen suuryrityksen Brown Boverin kanssa, ja konsernia hallitaan Sveitsistä käsin. Teollinen tuotantotoiminta kuitenkin jatkuu myös Västeråsissa.
Kaupungin historiallisessa keskustassa on vaikuttava pronssimonumentti, paikallisen kuvanveistäjän B.G. Broströmin suunnittelema veistos ”ASEA strömmen”, ”Asea-virta”. Siinä ajaa kymmenkunta vahvan virran vetämää tehtaantyöläistä polkupyörillä töihin. - Osaksi tätä virtaa saattaisi kuvitella myös suuren joukon suomalaisia, jotka puoli vuosisataa sitten tulivat töihin Asealle ja asettuivat asumaan Västeråsin kaupunkiin.