Pääkirjoitus
Neuvostoliiton ja reaalisosialismin romahdukseen saakka poliittinen äärivasemmisto nojasi vahvasti oppiin työn ja pääoman sovittamattomasta ristiriidasta, mistä juonnettiin muun muassa oikeutus luokkataistelulle.
Sittemmin puheet luokkataistelusta ovat liudenneet historian hämärään, mutta työn ja pääoman ristiriidasta muistutellaan vappuna ja muulloinkin.
Ristiriidan korostaminen on valheellinen yksinkertaistus, sillä työ ja pääoma tarvitsevat toisiaan.
Pääoman merkityksen voi todeta Koillismaan taloushistoriasta. Alueen ongelma on ollut pääomien puute, mikä on hidastanut taloudellista toimeliaisuutta ja sitä myöten hyvinvoinnin kasvua.
Ruka nykyisessä muodossaan sai alkunsa vasta, kun löytyi yrittäjä, jolla oli tarpeeksi pääomaa ottaa riski ja rakentaa kaikki liiketoiminnan vaatima infrastruktuuri. Riskinoton ja pääoman ansiosta Kuusamoon syntyi matkailuteollisuus, joka tänä päivänä työllistää noin 800 henkeä.
Jotta työtä syntyi, tarvittiin pääomaa. Pääoman tuottama voitto on oikeutettu korvaus otetusta riskistä.
Kotimainen työ ja kasvollinen pääoma eivät ole ristiriidassa keskenään. Jotta suomalainen työ ja pääoma säilyvät on huolehdittava molempien kilpailukyvystä. Ihmisiä on kannustettava riskinottoon, sillä ilman sitä ei ole työtäkään.
Kansainvälisiin veroparatiiseihin pakeneva pääoma on oma lukunsa ja osoittaa, että markkinoilla on oltava myös pelisäännöt.
Vappu on nimetty suomalaisen työn päiväksi. Parasta suomalaisen työn puolustamista on huolehtia osaamisesta ja kilpailukyvystä, jotta suomalaisen työn tuotteet käyvät jatkossakin kaupaksi maailmalla.
Työn puolustamisessa on onnistuttava, jotta voimme säilyttää hyvinvointiyhteiskuntamme parhaat osat, kuten tasokkaan koulutuksen, joka puolestaan on suomalaisen osaamisen tae.
Kun järjestelmä toimii hyvin, työ ja pääoma ovat toistensa liittolaisia tulonjaon aiheuttamasta jännitteestä huolimatta.