Pääkirjoitus
Ravintoloissa, kaupoissa, töissä ja kotona poltettiin. Jos tupakoivaksi tiedetty vieras tuli kylään, hänen eteensä oli kohteliasta kantaa tuhkakuppi, vaikka talonväki itse ei polttanutkaan.
Vanhoista Koillismaalta otetuista valokuvista näkee, kuinka yleistä sisätiloissa tupakointi oli vielä muutamia vuosikymmeniä sitten.
Asenne tupakointiin on asteittain kiristynyt 1970-luvulta alkaen. Sisätiloissa tupakointi on siirtynyt käytännössä historiaan, millä on ollut merkittäviä kansaterveyttä parantavia vaikutuksia. Tupakkasairauksien määrä on laskenut tasaisesti tupakoinnin vähetessä.
Pohjois-Pohjanmaan kunnista useat ovat julistautuneet savuttomiksi. Kuusamon kaupungista tuli savuton työpaikka tämän vuoden alusta alkaen.
Kunnan savuttomuus tarkoittaa, että tupakointi työaikana on kielletty. Kielto on looginen, sillä työantaja maksaa työnteosta, ei tupakalla seisoskelusta. Neljästä ylimääräisestä tupakkatauosta päivässä kertyy vuodessa 150-200 tuntia hukkaan heitettyä työaikaa.
Viimeksi työajalla tupakoinnista nousi jupakka Kainuussa. Kuntayhtymän sote-valtuutettu Eila Aavakare (ps) haluaa tarkasteluun, miten paljon työnantajan palkkakuluja voitaisiin säästää tupakointiin puuttumalla (Kainuun Sanomat 20.1.). Aavakareen ehdotus nosti kommenttien ryöpyn puolesta ja vastaan.
Työpaikkojen täydellinen savuttomuus on kannatettava päämäärä, mutta samalla on pidettävä huoli siitä, ettei kielto johda kyttäämisen ilmapiiriin. Kieltojen lisäksi on tuettava tupakoinnin lopettamista myönteisillä keinoilla.
Tupakoinnin väheneminen on seurausta johdonmukaisesta tupakan vastaisesta kampanjoinnista. Julkisista tiloista viimeisenä loppui tupakointi ravintoloissa. Kaikki baarit ja ravintolat ovat olleet savuttomia kesäkuusta 2009 alkaen.
Ravintoloiden tupakointikielto nosti ensi alkuun vastalauseita, mutta soraäänet vaimenivat nopeasti.