Pääkirjoitus
Kuusamon väkiluku on luisunut alamäkeä kohta 20 vuotta. Kaupungissa oli 18 700 asukasta 90-luvun puolivälissä, ja on mahdollista, että tänä vuonna määrä alittaa 16 000 asukkaan rajan. Väki on vähempänä kuin kertaakaan 1950-luvun. (KS 17.9).
Kuusamon tilanne heijastelee Itä- ja Pohjois-Suomen väestökehitystä, jonka voittajina ovat olleet suuret yliopistokaupungit 1990-luvun laman jälkeen. Kuusamon tilanne on itse asiassa parempi kuin monen verrokkikunnan, sillä prosentuaalisesti laskettuna Kuusamo ei kuulu läheskään pahimpiin häviäjiin.
Ylivoimaisesti suurin muuttotappio tulee noin kaksikymppisten ikäluokassa. Nuoret lähtevät lukion tai ammattikoulun jälkeen hakemaan lisäoppia tai työtä suurista kaupungeista. Muissa ikäryhmissä muuttajien ja tulijoiden suhde on suurin piirtein tasan.
Vielä 90-luvulla syntyvyys ylitti varsin selvästi kuolleisuuden. Ikärakenteen muutoksen myötä syntyvyys on enää himpun verran kuolleisuutta korkeammalla, mikä näkyy väkiluvussa. Syntyvyys ei paikkaa muuttoliikkeen aiheuttamaa väen vähenemistä, kuten menneinä vuosina.
Kun eri tekijät laskee yhteen, niin asukasluku hiipuu vuodesta riippuen 100-200 henkeä.
Työpaikkojen luominen on lähes ainut lääke väen vähenemisen ehkäisemiseksi. Eikä kyse ole pelkästään uusista työpaikoista, vaan vanhojen säilyttämisestä. Kuusamon noin 800 yrityksestä yli 200 hakee jatkajaa seuraavan viiden vuoden aikana. Eläköitymisen myötä uusia työpaikkoja avautuu, jos avautuu: suhdanne- ja rakennekriisi syö juuri nyt elinkeinoelämän pohjaa kaikkialla Suomessa.
Aina on silti aloja, jotka pärjäävät. Ilman tavoitteita ei ole menestystä, ja Kuusamossa mietitään parhaillaan, miten luoda tuhat työpaikkaa yksityiselle sektorille vuoteen 2021 mennessä. On valittava mille toimialoille panostetaan ja tehtävä selkeä toimenpideohjelma.
Kuusamo on samassa veneessä koko seutukunnan kanssa. Vireillä on suuria hankkeita, joita on vietävä määrätietoisesti eteenpäin.