Työssäkäyntialueet ja kuntien yhdistämiskeskustelut kuuluvat tietyllä tavalla yhteen. Tilastokeskuksessa on laadittu karttoja, joissa on esitetty maamme työssäkäyntialueet.
Niitä on kaikkiaan 38 kappaletta. Koko Koillismaa, Lappi ja osa Itä-Suomea on jäänyt työssäkäyntialueiden ulkopuolelle. Lähin kunta, joka kuuluu johonkin työssäkäyntialueeseen on Pudasjärvi, joka on yhdistetty Oulun talousalueeseen.
Laaditun selonteon mukaan työssäkäyntialueet sijoittuvat eteläiseen, läntiseen, kaakkoiseen ja keskiseen Suomeen. Pohjoisin työssäkäyntialue on Kemin talousalue.
Työssäkäyntialueen määritelmä on muuttunut keväällä 2010. Aiemmin käytössä olleista kuntapohjaisista työssäkäyntialueista on luovuttu. Keväästä 2010 alkaen henkilön työssäkäyntialue on hänen asuinpaikastaan 80 kilometrin etäisyydelle ulottuva alue.
Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan työssäkäyntialueella tarkoitetaan aluetta, jolta työttömän työnhakijan on lähtökohtaisesti oltava valmis ottamaan tarjottu työ vastaan. Kieltäytymisestä voi olla seurakusena työttömyysetuuden menettäminen.
Työssäkäyntialeen muodostavat keskuskunta ja ympäryskunnat, joiden työvoimasta vähintään 10 prosenttia käy töissä eli pendelöi keskuskunnassa.
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen, kok. on todennut julkisuudessa, että työssäkäyntialueet ovat yksi hallituksen kaavaileman uuden kuntajaon kriteeri. Tosin vain yksi kriteeri.
Koillismaalla työssäkäyntialuekriteerit eivät täyty. Jo yhdenkin kunnan sisällä sen eteläosista matkanteko pohjoisiin on helposti toistasataa kilometriä. Ajatellaanpa vaikka matkaa Kuusamon Teerirannalta Liikasenvaaraan. Entä sitten, jos matkaa jatkettaisiin vielä Posion Pernuun. 80 kilometrin matka ylittyisi reippaasti.
Koillismaalaiset käyvät hyvin perinteisesti töissä kotikunnassaan. Jonkin verran liikkuvuutta on, mutta se jää alle kymmenen prosentin työvoimasta. Kuusamosta pendelöidään jopa vähiten koko Suomessa. Työssäkäyntialueet eivät edelleenkään voi olla mikään perusta ainakaan Koillismaalla kuntien yhdistymiseen. Välimatkat ovat mitä ne ovat, ja Paasikiven sanoin, maantieteelle emme mahda mitään.