Pääkirjoitus
Kuusamoon on tullut tämän syksyn aikana runsaat parisensataa turvapaikanhakijaa. Ja lisää tulee vielä talven aikana. Päätökset siitä, että turvapaikanhakijoita sijoitetaan paikkakunnalle, tuli aikanaan melkoisena yllätyksenä. Kaupungissa on kuitenkin ollut tarjota heille sopivia majoitustiloja kuten entiset rajan tilat sekä kaupungin vuokratalojen tyhjiä huoneistoja. Siksi heitä on tänne sijoitettu.
Kuusamoon tulleissa on monenlaisia ihmisiä taustaltaan, koulutukseltaan ja kieleltään. Heillä on erilaisia taitoja. Sen sijaan paikalliset elinolosuhteet, suomen kieli ja tavat ovat heille heille ennestään tuntemattomia. Meille kaikille niin tuiki tavallinen talvi ja lumi ovat varmasti poikkeava ensikokemus.
Kun ajatellaan tilannetta, että turvapaikanhakija asustaa uudessa ympäristössä viikkoja, kuukausia, ja jopa vuosia, varsinkin laitosmaisessa ympäristössä aika käy helposti pitkäksi. Ei ole mitään tekemistä, vain sisällä oleskelua, television katsomista, musiikin kuuntelua ja yhteydenpitoa ystäviin.
Moni kaipaisi varmasti tekemistä oleskelupaikan ulkopuolella. Sen ei alkuun tarvitsisi olla kokopäiväistä työtä, ehkä muutaman tunnin mittaista tekemistä joinakin viikonpäivinä.
Tekemättömistä töistä ei Kuusamossakaan ole pulaa. Joissakin tapauksissa ovat muutamat turvapaikanhakijat saaneet tiettyä avustavaa työtä esimerkiksi vanhustyössä (KS 18.11). Jos kyse on ollut vapaaehtoistyöstä, palkkana on ollut ruokaa ja kahvia. Juuri vanhustenhoitopuolella vapaaehtoistehtäviä löytyisi, ja niihin ovat yhtä lailla tervetulleita paikkakuntalaiset ja turvapaikanhakijat.
Paljon on kiinni turvapaikanhakijoiden omasta aktiivisuudesta, haluavatko he tehdä jotain. Valtaosa varmasti haluaa päästä kiinni suomalaiseen yhteiskuntaan harrastusten, vapaaehtoistyön ja myöhemmin palkkatyön kautta. Turvapaikanhakijoita pitää rohkaista ja auttaa tulemaan osaksi yhteisöä. Se on tehokkain keino ennaltaehkäistä ongelmia.