Tänä kesänä Tytti Oikarainen ei tee töitä, mutta ei vietä pitkää lomaakaan. Näiden sijaan hän keskittyy moukarinheiton treenaamiseen sekä kesäopintoihin, joissa hän suunnittelee videopelejä.
– Tämä on tosi hyvä kombo, opinnot ja urheilu tasapainottavat toisiaan, Oikarainen toteaa.
Oikaraisen fiilis kaudesta on hyvä, vaikka hankaluuksiakin on ollut.
– Kesäkuussa Kaustisen moukarikarnevaalien jälkeen minulla turposi vasen polvi. Vasen jalka on tukijalkana moukarinheitossa. Se pakotti katsomaan tekniikkaa uudelleen, Oikarainen kertoo.
Tekniikan kehittäminen on vienyt hieman metrejä Oikaraisen heitoista. Nyt Oikarainen totuttelee uuteen tapaan heittää.
– Kehitysvaiheessa on ollut koko homma. Vaikka heitot ainakin aluksi ovat lyhyempiä, homma on nyt mukavampaa, kun olen saanut enemmän varmuutta tekemiseen.
Kauden parhaan tuloksensa, 57,64 metriä, Oikarainen heitti juuri Kaustisen karnevaaleilla. Tulos jäi reilun metrin päähän hänen ennätyksestään, jonka hän heitti myös Kaustisella vuonna 2017.
– Jos menisi vihdoin 60 metriä rikki! Se on kauden päätavoite ja oli viime vuonnakin. Se on saavutettavissa, jos saan vaan pään pidettyä kasassa kisoissa. Heitin moukarikarnevaalien harjoituksissa yli 60, mutta tekemisen pitää olla rentoa. Kun kisoissa jännittää, se on enemmänkin sitä, että yrittää liikaa, Oikarainen pohtii.
Uudenlaista jaksamista ja motivaatiota moukarinheittoon Oikarainen sai, kun hän aloitti vuoden alusta lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ennen lääkitystä hän oli todella väsynyt.
– Moukarinheitto on taas huomattavasti hauskempaa, kun olen saanut intoa takaisin. Tykkään siitä jälleen ja teen sitä taas itselleni. Muuten olen saanut olla terveenä. Ainoastaan yliopiston kevään kurssien päättyessä stressi laukesi ja minulle tuli poskiontelontulehdus, Oikarainen kertoo.
Kun Tytti Oikarainen ei treenaa tai opiskele, hän on sosiaalisessa mediassa tai tekee musiikkia kanteleellaan. Nämä kuuluvat myös Oikaraisen kesäsuunnitelmiin.
– Tykkään seurata netistä, mitä maailmalla tapahtuu. Aika paljon vietän itseksenikin aikaa: piirrän, kuuntelen ja teen musiikkia. Muistaakseni 5-vuotiaana sain ensimmäisen 10-kielisen kanteleeni. Välillä istun sohvalle, ja alan vain soittaa erilaisia sointuja, jotka kuulostavat hyvältä. Siten on syntynyt kourallinen omia kappaleita. Joskus niitä pitäisi ihan kunnolla nauhoittaa talteen.
Haastattelu on julkaistu kokonaisuudessaan Koillissanomissa 26.7.2019. Lue se printistä tai näköislehdestä.