Meillä kaikilla on jotain erityisiä kiinnostuksen kohteita. Joku kerää lintubongauspisteitä ja joku toinen maailmankartalle nuppineuloja merkiksi toteutuneista lomakaupungeista.
Minä intoilen kaikesta käsintehdystä ja kansanomaisesta, vanhasta ja perinteisestä.
Suren sitä, että sota hävitti meiltä kaiken vanhan tavaran ja talot, ja sen lopunkin jäljelle jääneen tuhoaa nykyihmisen tunteettomuus ja sivistymättömyys.
Toki sota ei meiltä ihan kaikkea vienyt. Koillismaalaiseen perinteeseen on kuulunut aina tarinointi ja tarinat.
Kun ikäiseni olivat lapsia, emme olleet nenä kiinni ruudussa, vaan meitä viihdytettiin tarinoilla, joista ehkä osa jätettäisiin nykyisin lasten kuullen kertomatta.
Olen kuullut moneen kertaan tarinat Muurmannin radan rakentamisesta, sissipartion joutumisesta venäläisten väijytykseen kuutamoyössä, susi- ja karhujahdeista ja tietenkin sota- ja evakkoajasta.
Tarinoiden hyödyntämisessä ja järjestelmällisessä tallentamisessa olemme vaatimattomalla tasolla.
Vanhat tarinat häipyvät aikalaistensa mukana, mikäli niitä ei tallenneta tai pidetä tarinaperinnettä yllä. Uskon, että helposti löytyisi tarinoita vaikka uuden festivaalin verran.
Toinen Koillismaan ylängöllä huonosti tunnettu ja hyödynnetty asia on ITE-taide. Vaikka tämä tunnustettu taidemuoto juhliikin tänä kesänä 20-vuotistaivalta, ITE-näyttelykartasta ei löydy koillismaalaista kohdetta.
Mielessäni on ainakin yksi eteläkuusamolainen kohde, joka kartassa pitäisi olla.
Maaseudun sivistysliitto on kartoittanut ITE-taidetta ja -taiteilijoita parinkymmenen vuoden ajan. Lähes koko Suomi on käyty läpi etsien itseoppineita, omaperäisiä taiteilijoita.
Eri hankkeiden avulla on saatu kasaan parituhatta vihjettä ja vihjeiden kautta saatu kontakti ITE-taiteilijaan.
ITE-taide on oman aikamme suomalaista kansantaidetta. Lyhennesana ITE viittaa sanayhdistelmään ”itse tehty elämä”.
Siinä missä perinteinen kansantaide edusti ennen kaikkea esteettisesti korkeatasoista käsityötä, nykykansantaide, ITE, on kätevyyteen ja kekseliäisyyteen perustuvaa kansanomaista kuvataidetta.
ITE-taiteilijat työskentelevät taidemaailman ulkopuolella ja esittävät teoksiaan omassa arjen ympäristössään.
He ovat itseoppineita, mikä tarkoittaa sitä, ettei heillä ole koulutusta taiteen tekemiseen.
Taide kumpuaa taiteilijoiden omista elämänkohtaloistaan. ITE-taiteilija onkin poikkeuksellinen persoonallisuus, jolla on jokin huomiota herättävä visuaalinen taito ilmaista itseään.
ITE-taiteilijan työskentelyn ytimessä ovat luovuus, ennakkoluulottomuus, kekseliäisyys ja kädentaitot.
ITE-taide on luonteeltaan leikkisää ja humoristista taidetta, jossa kyseenalaistetaan totuuksia, irvaillaan säännöille ja tehdään toisenlaista. Huumori tekee vaikeiden asioiden käsittelyn helpommaksi.
ITE-taide, jos mikä, on juuri pienen ihmisen asialla, kaukana taidesalongeista ja julkisista kulttuurilaitoksista.
Ihmisessä asuu sisäinen kaipuu itseilmaisuun ja kauneuteen. Mikä parasta, omilla käsillä syntynyt teos ja ajatuksilla syntynyt tarina antaa mahdollisuuden luovaan joutenoloon.
Minä niin haluaisin nähdä ja kuulla nykyistä enemmän näitä luovan joutenolon tuotoksia.