Viime torstaina Kuusamon uudeksi kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi valittu Elina Kemppainen sanoo, että tuntuu hyvältä, kun valtuusto osoitti näin vahvan luottamuksen, että valitsi hänet yksimielisesti puheenjohtajaksi seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.
Kemppainen sanoo lähtevänsä tehtävään luottavaisin mielin, koska meillä on todella hyvä, keskusteleva ja osallistuva kirkkoneuvoston porukka puheenjohtajistoineen (Taina Manninen ja Liisa Siikaluoma). Lisäksi sain rinnalle laaja-alaisesti ajattelevan ja hallinnollisesti pätevän varapuheenjohtajan Eero Nevalan sekä osaavat seurakunnan työntekijät.
– Toki mielessä on haikeus ja suru Jaakko Heikkisen kuoleman johdosta, mutta eteenpäin on mentävä koko seurakunnassa.
Kemppainen sanoo tuntuvan myös hyvältä, että kaksi entistä kirkkoherraa Raimo Karvonen ja Veli-Matti Koivuranta ovat olleet yhteydessä ja onnitelleet tehtävästä.
– Koivurannan kanssa käytiin pitkä puhelinkeskustelukin asiasta perjantaina. Kannustusta on tullut monelta eri suunnalta. Kyllähän tässä nyt sukupolvenvaihdoksestakin on kyse. Jaakko Heikkinen oli 40 vuotta vanhempi, 74-vuotias, ja minä 34-vuotias. Usein Jaakon kanssa asiasta vitsailtiinkin hyvässä hengessä.
Tulevista linjauksista Kemppainen toivoo, että kirkkovaltuuston kokouksissa keskusteltaisiin enemmän.
– Vaikka asiat kirkkovaltuuston kokouksissa ovat aika lailla kirkkoneuvoston valmistelemia ja osa asioista käynyt johtokunnissakin, niin asioiden taustoittamisen ja keskustelun vaikkapa talousarvion ja toimintasuunnitelman ääressä toivoisi olevan aktiivisempaa. On hyvä, että meillä on ollut kirkkovaltuuston seminaareja eri teemoilla, joissa asioista syvemmin ja laaja-alaisemmin keskustelu on toteutunut paremmin.
– Kirkkovaltuuston työskentelyssä voisimme entisestään kehittää sitä, että asioita tehtäisiin enemmän yhteistyöllä myös seurakunnan jäsenten ja työtekijöiden kanssa. Nyt yhteistyö toteutuu hyvin srk:n johtavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välillä. Mutta parannettavaa on, että kuulisimme useimmin muitakin työntekijöitä ja seurakuntalaisilla olisi suurempi vaikutusmahdollisuus vaikuttaa seurakunnan toimiin ja tulevaisuuteen.
Kemppaisen mukaan nyt tehty seurakuntalaisuuskysely on yksi erinomainen askel tähän suuntaan. Puolestaan eri kirkkovaltuustoryhmien välillä yhteistyö on ollut sujuvaa.
– Siitä kiitokset jokaiselle, sillä porukalla ja yhdessä näitä yhteisiä asioita tehdään ja pyritään kehittämään seurakuntaamme eteenpäin.
Kirkon ja seurakuntien tekemä työ on vahva osa suomalaista yhteiskuntaa, ja ei aina huomatakaan mitä kaikkea hyvää kirkko tekeekään ihmisten arjessa esimerkiksi diakoniatyön ja lapsi- ja nuorisotyön äärellä. Kirkko palvelee kaikkia suoraan ja välillisesti, ei vain jäseniään, puheenjohtaja korostaa.
Kemppainen on mukana valtuustossa toista nelivuotiskautta. Viime kaudella hän oli kirkkovaltuuston jäsenenä kasvatusjohtokunnassa ja kaksi vuotta kirkkoneuvostossa.
– Minut sai lähtemään mukaan se, että olen aina ollut kiinnostunut vaikuttamisesta ja yhteiskunnallisista asioista. Seurakunta oli toimintaympäristönä monin tavoin tuttu. Seurakunnassa olen ollut töissä nuorempana isosena kolmena kesänä, kirkon oppaana ja leirityöntekijänä ripareilla. Vahvimman vaikutuksen ja kiinnostuksen seurakunnan asioihin ja arvoihin on antanut partio, jossa olen ollut mukana 7-vuotiaasta saakka.
Kemppainen kuuluu lisäksi kirkkohallitukseen sekä hiippakuntavaltuustoon.
– Nelivuotinen, kesäkuussa alkanut kirkkohallituspesti ja hiippakuntavaltuuston toisen kauden jäsenyys antavat paljon oppia ja tietoa työskentelyyn omassa seurakunnassakin. Kirkkohallituksessa saan olla aivan kirkon hallinnon ytimessä, ja muun muassa tämän viikon kokouksessa käsittelimme kirkkolain kokonaisuudistusta, joka on viimeksi uudistettu kokonaan vuonna 1993. Lisäksi toimet ja linjaukset esim. kirkon tulevaisuudesta antavat paljon ja toivottavasti osaan hyödyntää niitä seurakuntammekin strategioissa, kuin konkreettisimmin työssä ja toiminnassa.
Elina Kemppainen on 34-vuotias. Avopuoliso on projektiassistentti ja kielenkääntäjä Mika Ritola ja perheessä on 5-vuotias Eljas-poika, jota äiti hoitaa kotonaan Lahdentakana.
– Väännän yhteiskuntatieteellisiä sosiaalityön loppuopintoja hitaasti, mutta varmasti Lapin yliopistoon ja kriisityöntekijän tutkintoa puolestaan Ouluun. Olen kaupunginvaltuustossa toista kautta, ja kaupunginhallituksen jäsen ja vammaisneuvoston puheenjohtaja. Lisäksi muun muassa kaupungin edustajana Pohjois-Suomen etnisten suhteiden neuvottelukunnassa.
