Pääkirjoitus
Kuusamossa järjestetyn kaivosseminaarin keskeiseksi kysymykseksi nousi Käylän Juomasuon ja muiden alueen kultaesiintymien sisältämä uraani. Edelleenkään ei ole selvää se, miten kultamalmin sisältämä uraani pitää käsitellä, jos kaivos joskus maailmassa avataan.
Kaivosyhtiön edustajan mukaan he eivät ole saaneet selvää vastausta viranomaisilta. (KS 14.9). Voidaanko uraani esimerkiksi jättää maahan, kaivosyhtiön edustaja kyseli. On perin kummallista, jos näin perustavaa laatua olevaan kysymykseen ei saada vastausta.
Uuden kaivoslain mukaan kaivoslupaa ei saa myöntää, jos kaivostoiminta aiheuttaa vaaraa yleiselle turvallisuudelle, aiheuttaa huomattavia vahingollisia ympäristövaikutuksia tai heikentää merkittävästi paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja, eikä mainittua vaaraa tai vaikutuksia voida lupamääräyksin poistaa.
Uusi laki antaa ainakin paperilla paikallisille merkittävän vaikutusvallan kaivoshankkeisiin. Valitettavasti uutta kaivoslakia sovelletaan vain 1.7.2011 jälkeen vireille pantuihin lupahakemuksiin, joten Juomasuo rajautuu uuden lain ulkopuolelle. Vanhassa kaivoslaissa paikallisten ihmisten vaikutusmahdollisuudet ovat paljon rajatummat.
Jos kaivosyhtiö ilmoittasi hyödyntävänsä uraania, siihen sovellettaisiin ydinenergialakia. Tällöin kunnalla olisi kaivokseen veto-oikeus, mikä tarkoittaa, että uraanin tuotanto pystytään estämään valtuuston päätöksellä. Kaivosyhtiö on ilmoittanut, että uraani on sille haitta eikä sillä ole taloudellista arvoa.
Kaivosteollisuus oli pitkään auringonlaskun ala Suomessa. Viime vuosikymmenellä alkanut mineraalien hintojen kallistuminen muutti tilanteen. Kaivosyhtiöiden mielenkiinto lähinnä Pohjois-Suomessa sijaitsevia malmivarantoja kohtaan virisi nopeasti uudestaan. Lainsäädäntö ja lupamenettely eivät ole pysyneet mukana.
Kuten ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka sanoi, on käynyt ilmeiseksi, että kaivosten lupakäsittely on jäänyt vajaaksi. Hän lupasi, että viranomaiskäsittely tulee kiristymään. Näin pitää olla.