Yhden maailman parhaista hiihtäjistä ja valovoimaisimmista urheilijoista, olympiavoittaja Mika Myllylän traaginen kuolema pysäytti suomalaiset ja herätti monenlaisia kysymyksiä. Oliko tämä liian kallis hinta Suomessa vuosia velloneesta dopingkohusta ja mitä sillä voitettiin? Näyttää siltä, ettei tässä sotkussa ole voittajia, vain häviäjiä.
Myllylä jätti Lahden katastrofista ja virheestään huolimatta lähtemättömän jäljen suomalaiseen huippu-urheiluun. Hän oli persoonana häikäisevä ja hänen latujaan moni nuori liikunnallisesti lahjakas halusi myös lähteä hiihtämään. Mutta Lahden dopingkäry muutti kaiken. Myllylä maksoi sotkeutumisestaan kiellettyyn keinoon koko elämällään. Hän ei koskaan antanut asiaa itselleen anteeksi ja se vei miehen ladut solmuun myös yksityiselämässään. Tästä tullaan kysymykseen, että onko urheilu elämää suurempi kysymys ja miten meillä toimitaan urheilussa todella suurten vastoinkäymisten kohdatessa? Millaista tukea ja apua urheilija saa päästäkseen asian yli? Nyt huippu-urheilupiireissä jo myönnetään, että asia ei ole kunnossa ja että uransa lopettaneita urheilijoita pitäisi tukea paremmin.
Urheilijoita -loppuipa se ura mihin syyhyn tahansa -tulisi auttaa tehokkaasti tavalliseen arkeen aktiiviuran jälkeen. Etenkin jos urheilu on ollut koko elämä, jolloin opinnot ja ammatit ovat jääneet hankkimatta. Urheilijan elämä saattaa luisua uran jälkeen väärälle ladulle, eikä Myllylä ole tästä suinkaan aikoa esimerkki maassamme.
Jo urheilu-uran aikana tulee huolehtia paitsi valmennuksesta myös siitä, että nuori urheilija varautuu myös uransa jälkeiseen arkiseen elämään. Opiskelu ja ammatin hankkiminen ovat myös urheilijalle tulevaisuutta ajatellen välttämättömiä.
Juuri tämä surullisen kuuluisa dopingkäry on osoittanut kuinka yksin urheilija voi asian kanssa jäädä ja kuinka vakavat seuraamukset käsittelemättä jääneestä asiasta voi koitua sekä urheilijalle että hänen lähipiirilleen.
Vaikuttaa siltä, että yhä vielä vastuun joutuvat kantamaan urheilijat yksinään, vaikka dopingkäry on mitä suuremmassa määrin koko urheilujärjestelmän kysymys. Tätä asiaa ei voida enää lakaista maton alle, vaan vastuukysymykset on selvitettävä myös lajiliitoissa, seuroissa ja Olympiakomiteaa myöten.