Parikymmentä ”viisasta” herrasmiestä ja palloilun suurta ystävää istui Kiutabaarissa kokoustamassa syyskuussa vuonna 1966. Käsitykseni mukaan kokous tämän asian tiimoilta muutamaa hetkeä aiemmin ei ollut mennyt aivan toivotulla tavalla, eli tällä kertaa vuorossa oli toinen kokous.
Kokouksessa oli tarkoitus tehdä jotain uutta ja ennenkuulumatonta, perustaa Kuusamoon oma palloilun erikoisseura. Viisaat päät lyötiin siis yhteen ja 20 syyskuuta 1966 alkoi Kuusamon Pallo-Karhujen menestyksekäs tarina.
Tämän merkittävän kokouksen puheenjohtajana toimi opettaja Juha Siukonen ja sihteerinä merkonomi Esko Paasovaara. Kuten perustavan kokouksen pöytäkirjassa lukee, saapusilla olivat myös Eero Salmenkorva, Risto Hurskainen, Heikki Laisi, Ossi Kukkonen, Kalle Kauppinen, Pentti Törmänen, Rauno Poussu, Esko Imponen, Aimo Nissinen, Jorma Uotinen, Matti Haapaniemi, Martti Hartikainen, Johannes Savikko, Kyösti Tammi, Matti Ylönen, Pentti Hartikainen ja Veikko Harju. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Matti Haapaniemi, sihteeriksi Juha Siukonen ja rahastonhoitajaksi Esko Paasovaara.
Perustettavat jaostot olivat silloin jalkapallo, lentopallo, koripallo, jääkiekko ja huvijaosto. Aktiivista ja monipuolista toiminta on ollut läpi vuosikymmenien.
Jalkapallo, lentopallo ja jääkiekko ovat vieläkin mukana tämänhetkisessä Karhuperheessämme. Perustamisvaiheessa mukana ollut koripallo, vuosien varrella myös mukana olleet sulkapallo ja pöytätennis ovat ainakin toistaiseksi tauolla, mutta niin halutessaan ja toimijoiden löytyessä varmasti toivotetaan heidät kuten muutkin palloilulajit tervetulleeksi meidän yhtenäiseen laumaamme. Ainut asia minkä voin luvata on, että huvijaostoa ei ainakaan minun puheenjohtajakaudella tulla perustamaan.
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan synty ja sen jatkuvuuden turvaaminen mielletään usein julkisen sektorin tehtäväksi ja ansioksi. Valtion ja kuntien rooli onkin kiistatta iso. Toisaalta niiden tuottama ja jakama hyvinvointi ei olisi mahdollista ilman yrityselämää eli sitä veropohjaa, jonka ne työpaikkoineen luovat. Lisäksi monet palvelut syntyvät yritysten tuottamina.
Voidaanko siis ajatella, että hyvinvointimme lepää ainoastaan julkisen sektorin ja elinkeinoelämän varassa? Äkkiä ajatellen näin voisi väittää, mutta lähempi tarkastelu todistaa aivan jotain muuta. Suomessa on yli 130 000 yhdistystä, joista urheiluseuroja on yli 10 000. Olisi vaikea kuvitella suomalaista yhteiskuntaa ilman tätä valtavaa pääosin vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa. Yhtä vaikeaa olisi ajatella, miltä Kuusamo näyttäisi ja tuntuisi ilman Pallo-Karhuissa ja muissa alueemme urheiluseuroissa ja yhdistyksissä tehtyä arvokasta työtä.
Suomalaisissa urheiluseuroissa yli puoli miljoonaa aikuista tekee vapaaehtoistyötä keskimäärin 10 tuntia kuukaudessa. Sen korvaaminen palkallisella työllä on käytännössä mahdotonta eikä se edes tavoitteena olisi innostava. Vapaaehtoistyön arvo on vapaaehtoisuudessa ja sitä arvoa ei kannata eikä saa vaarantaa. Toki seuroissa voidaan tarvita palkattuja valmentajia tai muuta henkilökuntaa, mutta perustan tulee silti olla vapaaehtoisuudessa. Se on seuratoiminnan selkäranka täällä Kuusamossa ja koko Suomessa.
Urheiluseurojen tukeminen on myös kunnille erittäin edullista, koska sijoitus moninkertaistuu vapaaehtoistyön kautta. Luin taannoin eräästä tutkimuksesta, että yksi euro terveysliikuntaan säästää kymmenen euroa sosiaali- ja terveysmenoista. Opetus- ja kulttuuriministeriön laskelmien mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.
Urheiluseuroissa ja Pallo-Karhuissa tämän 50 vuoden aikana tehdyn työn arvoa en ryhdy edes arvailemaan rahassa mitaten. Perheillä, kouluilla ja urheiluseuroilla on keskeinen rooli liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa. Oikeat mallit opitaan nuorena, mutta koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä aloittaa.
Kuusamo tunnetaan liikunnallisena kaupunkina. Liikuntapaikkarakentamisen painopisteen pitää sekä Suomessa, että Kuusamossa painottua kunto- ja terveysliikuntaa tukevaksi. Huippu-urheilulla pitää olla myös oma tärkeä roolinsa täällä Kuusamossa. Pakalaisena katsoessani olosuhteet ovat olleet viime vuosien aikana haasteelliset. Olemme joutuneet tekemään tämän eteen hartiavoimin töitä.
Nyt näyttää jo hyvältä. Uusi uljas jalkapallonurmi saatiin tänä kesänä, joulukuussa me päättäjät teemme myönteisen päätöksen jää/monitoimihallin suhteen. Vielä kun saamme pikaisesti jalkapallohallin toteutuksen alle, niin sitten alkaa asiat meidän silmin katsottuna näyttää erittäin hyvältä. Rohkeutta tarvitaan ja kaikki tulevat investoinnit hyödyntävät varmasti kaikkia kuntalaisia sekä alueellamme liikkuvia matkailijoita.
Meidät pallokarhulaiset tunnetaan kasvattajaseurana. Näin on myös jatkossa. Seuramme lippulaivana toimii naisten mestaruusliigajoukkue. Myös muutamia kasvattejamme on muualla korkeimmilla sarjatasoilla pelaamassa. Tavoitteenamme on jatkossakin tarjota harrastusmahdollisuuksia jokaiselle tavoitteista riippumatta. Kaikista ei voi, eikä tarvitsekaan tulla huippuja.
Tärkeintä on olla yhtä, pitää hauskaa ja harrastaa hyvässä ja turvallisessa ilmapiirissä. Moni on kysynyt miltä viisikymppinen karhu tänään näyttää? Oma vastaus on, että ei ainakaan pönöttävältä puolivuosisataiselta. Vaan vireältä, vaikuttavalta, vahvalta ja erityisen pitkäikäiseltä viisikymppiseltä. Me kaikki, pelaajat, valmentajat, huoltajat, joukkueenjohtajat, vanhemmat ja muut mukana olleet olemme tehneet upeaa työtä jo viidenkymmenen vuoden ajan.
Suuri kiitos kuuluu myös kaupungille, yhteistyökumppaneille ja muille urheiluseuroille. Me kaikki teemme mittaamattoman arvokasta työtä.
On upeaa saada olla näin juhlavuotena tällaisen karhulauman puheenjohtajana. Edeltäjäni Matti (Haapaniemi), Esko (Imponen), Matti (Ylönen), Risto (Hurskainen), Taisto (Ekonoja), Eero (Läikkö), Tapani (Pudas), Juhani (Haataja), Hemmo (Heiskanen) ja Liisa (Pitkänen), teidän viitoittamalla tiellä on helppo kulkea.
Yhdenvertaisuus ja vahva joukkuehenki ovat Pallo-karhujen ydin tänään ja tulevaisuudessa.
Teksti on referaatti juhlapuheesta Pallo-Karhujen 50-vuotisjuhlista.