Pääkirjoitus
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola arvioi, että evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärä jatkaa laskuaan. Tutkija huomauttaa, ettei kyse ole vain kirkon ongelmasta, vaan se koettelee kaikkia instituutioita, esimerkiksi poliittisia puolueita (KS 3.1.).
Länsimaiden sekularisaatio, maallistuminen, on saanut rinnalleen vahvan instituutiokriittisyyden, josta kirkko saa osansa. Yhä useampi ihminen haluaa määritellä Jumala-suhteensa itsenäisesti, ja katsoo, ettei tarvitse hengellisyytensä toteuttamiseen instituutiota eli kirkkoa.
Ketola huomauttaa, että liikettä on molempiin suuntiin, kirkkoon ja kirkosta ulos. Tutkijan mukaan seurauksena on ihmisten entistä tietoisempi ja omaehtoisempi suhde uskontoon.
Koillismaalla kirkkoon kuulutaan huomattavasti yleisemmin kuin keskimäärin Suomessa. Kuusamolaisista kirkon jäseniä on lähes 90 prosenttia, kun valtakunnallinen lukema oli vuoden 2012 lopussa 76,4. Viime vuonna kirkosta erosi 85 kuusamolaista ja siihen liittyi 16 uutta jäsentä.
Koillismaalla kirkon suurin ongelma toiminnan kannalta ei ole kirkosta eroaminen, vaan väen väheneminen muuttoliikkeen myötä.
Johtuipa jäsenmäärän lasku mistä tahansa, on kirkolla suuria haasteita sopeuttaa taloutensa tulojen tasalle. Maallistumisesta huolimatta kirkon tekemään hyväntekeväisyystyötä ja muita toimintoja arvostetaan korkealle. Kaikki instituutiokriittiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi, että palvelut tarvitsevat maksajansa.
Puhe kirkon kriisistä on näkökulmakysymys, kuten Kuusamon seurakunnan pappi Seppo Ervasti huomautti. Hän kysyi, ”onko sittenkään kysymys yksinomaan kirkon kriisistä, eikö kysymys ole yhtä lailla tämän ajan ihmisen kriisistä. Hän kuvittelee elävänsä vain itseään varten ja vain tätä elämää varten.” (KS 12.12.2013).
Jokainen muotoilee kysymykseen vastauksensa henkilökohtaisen vakaumuksensa pohjalta.