Pääkirjoitus
Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen tuloon valmistautuva Kuusamo on henkisen murroksen edessä. Vastaanottokeskuksessa asuu pysyvästi noin 200 ihmistä kerrallaan, mikä varmasti näkyy katukuvassa.
SPR:n Oulun piirin toiminnanjohtaja Pertti Saarela antoi hyvän neuvon. On turhaa kuluttaa energiaa väittelemiseen siitä, pitäisikö Kuusamon ottaa turvapaikanhakijoita. Tosiasia on, että ihmiset ovat pian täällä ja kuusamolaisten on sopeuduttava tilanteeseen. Meneillään olevan kriisin syvyyttä osoittaa se, että mainingit lyövät Kuusamossa saakka, Euroopan laidalla, kaukana valtakeskuksista.
Turvapaikanhakijoiden kohtelussa pätevät yleisinhimilliset säännöt. Asenne ratkaisee. Jos tulijoita kohtelee asiallisesti ja ystävällisesti, saa todennäköisesti vastakaikua. Jos vastassa ovat nostetut nyrkit, niin on helppo kuvitella, millaisia tuntemuksia se herättää tulijoissa, joista monet kärsivät traumoja kokemuksistaan.
Päätös jättää kotinsa on aina suurimpia elämässä, olipa kyseessä sota tai yksinkertaisesti haave paremmasta elämästä. Valtaosa on sijoittanut matkaan omaisuutensa. Lähes jokainen on joutunut maksamaan ihmissalakuljettajille jossain vaiheessa pakomatkaa.
Turvapaikkahakemusten käsittely on ruuhkautunut pahoin. Odotettavissa on, että ihmiset joutuvat odottamaan ratkaisua vähintään kuukausia, pahimmassa tapauksessa jopa vuosia. Aika on kohtuuton. Hakijoille pitää pystyä järjestämään odotusajaksi mielekästä tekemistä, jonka tavoitteena on sopeuttaa tulijat suomalaiseen yhteiskuntaan.
Vastuu on kaikilla kuusamolaisilla, ei pelkästään viranomaisilla.
Itä-Karjalasta pelmahti kolme tuhatta pakolaista helmikuussa 1922. Rutiköyhä Kuusamo pystyi auttamaan heitä ja 250 heistä jäi pysyvästi asumaan seudulle. Näitä sukuja asuu Kuusamossa edelleen. Tulijoita on nyt alle kymmenesosa, ja talousvaikeuksista huolimatta Suomi on edelleen rikas maa. Nyt mitataan kyky ihmisyyteen.