Nyt ollaan merkityksellisen asian äärellä. Anni Rimpiläinen saa sanotuksi vain muutaman sanana ennen kuin hänen jo täytyy kuivata silmäkulmaansa taskustaan kaivamalla nenäliinalla. Niin paljon hän liikuttuu yrittäessään kuvailla ulkopuoliselle sitä, mitä hänen elämässään sunnuntaina tapahtuu.
Rimpiläisestä tulee silloin pappi.
– Onhan se iso juhla, jota kirkko arvostaa. Ouluun tulee myös Kuusamon kirkkoherra ja kolme täkäläistä kirkon luottamushenkilöä, hän kuvailee sunnuntaina Oulun tuomiokirkossa pidettävää pappisvihkimystilaisuutta.
Kyse on melkein kuin naimakaupasta.
– Minä vastaan tahdon tiettyihin kysymyksiin, joita minulle esitetään. Haluanko palvella Jumalaa ja seurakuntaa, sitoutua kirkon oppiin ja niin edelleen. Pappisvirka on elinikäinen virka eli sitoudun siihen loppuelämäkseni.
Paluu arkeen sunnuntaisen juhlahumun jälkeen tapahtuu välittömästi. Rimpiläinen aloittaa heti maanantaina työt Kuusamon vs. seurakuntapastorina, mitä pestiä riittää varmuudella ainakin vuoden loppuun asti. Hän ei toimi kummankaan Kuusamon jättävän papin, Matti Juvelinin tai Mia Hagmanin, sijaisena, vaan omien sanojensa mukaan niin sanottuna ylimenovaiheen pappina.
Rimpiläisen toive ja tarkoitus on kuitenkin tehdä pitkä työura pappina.
– Minulla on kolme lasta ja pappien työajat ovat haastavat, joten katsotaan, miten arki lähtee rullaamaan. Olen joka tapauksessa orientoitunut tekemään papin työtä seuraavat 30 vuotta.
Jos papin töitä riittää, Rimpiläisen odotetaan jakavan seurakuntalaisten kanssa lähes kaikki ihmisten elämään kuuluvat tunteet rakkaudesta, epätoivoon ja riemusta murheeseen. Ja juuri sitä Rimpiläinen haluaa.
– Pappina olen tietysti sitoutunut toimittamaan sakramentin ja julistamaan evankeliumia. Ne ovat olennaisia asioita, mutta jotenkin on mukavaa ajatella, että pääsen tapaamaan esimerkiksi kasteperheitä. Olen itse saanut seurakunnan työntekijöitä suurta apua oman elämäni suurissa hetkissä, joten täytyy koittaa ottaa omaan työhön mallia heiltä.
Erityisesti Rimpiläinen haluaa ottaa mallia siitä, kuinka taitavasti hänen kohtaamansa papit ovat osanneet olla hiljaa.
– Aika paljon ihmiset tarvitse ihan vain sitä, että olisi joku ulkopuolinen, jonka kanssa käydä läpi elämän iloja ja suruja. He eivät niinkään hae vastauksia vaan sitä, että joku kestää heidän huonon olonsa.
Yksi asia on varmaa: Jatkossa Rimpiläinen keskittyy puhumaan uskonnon sijaan uskosta. Ensin mainitusta hän on jo paasannut tarpeekseen.
Rimpiläinen työskenteli ennen papiksi ryhtymistään uskonnon ja historian opettajana muun muassa Torangin ja Nilon kouluissa, mutta leipääntyi pintapuolisiin kohtaamisiin, joita jatkuvasti vaihtuvia oppilasryhmiä opettavan aineenopettajan työpäiviin kuuluu.
– Jäin reilu vuosi sitten pois koulumaailmasta. Mietin, hiihtelin ja funtsin, miten minulla olisi mahdollista suorittaa aikanaan opiskellessani väliin jättämäni seurakuntaharjoittelut. Sitten kaikki palaset vain alkoivat loksahdella paikoilleen, Joensuun yliopistossa pikavauhtia papiksi pätevöitynyt Rimpiläinen hymyilee.
Viittä vaille pappi
Anni (virallisesti Anni-Maria) Rimpiläinen os. Korva.
Lähtöisin Kuusamosta Virranniemestä.
Saa pappisvihkimyksensä 5.6.2016 Oulun tuomiokirkossa.
Aloittaa Kuusamon seurakunnan vs.seurakuntapastorina 6.6.2016.
Opiskellut alun perin uskonnon ja historian opettajaksi. Työskenteli opettajana 10 vuotta.
Jäi koulumaailmasta pois vuosi sitten. Pätevöityi papiksi.
3 lapsen äiti.
Harrastaa liikuntaa kuten ratsastusta ja juoksua sekä käsitöitä kuten neulomista ja puutarhanhoitoa.
”Hengelliset asiat ovat antaneet turvaa ja luottamusta minulle. Miksi ne eivät voisi antaa sitä myös jollekin toiselle?”
