Lapsen aistiherkkyydet sekä hänen isänsä tai veljensä autistiset piirteet auttavat tunnistamaan lapset, joilla on kohonnut riski autismikirjon häiriölle.
Tämä selviää Oulun yliopistossa viime viikolla väitelleen psykologi Katja Jussilan väitöstyöstä. Hän tutki väitöstyössään, kuinka lapsen autisminkirjon häiriön piirteet voitaisiin tunnistaa paremmin.
Autismikirjon häiriö diagnosoidaan käyttäytymispiirteiden perusteella. Kyseessä on vahvasti perinnöllinen oireyhtymä, jonka oirekuva koostuu pulmista sosiaalisen kommunikaation valmiuksissa ja rajoittuneista käyttäytymisen piirteistä, mutta vaihtelee paljon henkilöstä toiseen.
Autistiset piirteet voivat heikentää lapsen sosiaalista toimintakykyä silloinkin, kun varsinaisen häiriön diagnoosikynnys ei ylity.
Koska aistipoikkeavuuksia esiintyy paitsi merkittävässä määrin autismikirjon lapsilla myös 8 prosentilla muista lapsista, ne tulisi huomioida koulujen ja päiväkotien tilasuunnittelussa ja ryhmäkokoja päätettäessä.
Vaikka autisminkirjon häiriön diagnoosiin saakka piirteet eivät riitäkään, ne saattavat olla taustalla aiheuttamassa monenlaista pulmaa: käytöshäiriöitä, ahdistuneisuutta ja sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeutta.
Esimerkiksi vahva kuuloyliherkkyys tai tuntoyliherkkyys heikentää lapsen toimintakykyä koulussa ja kaverisuhteissa.
Jussila kartoitti autistisia piirteitä ja aistipoikkeavuuksia kokonaisesta 8-vuotiaiden ikäluokasta Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella.
Väitöstyössä osoitettiin, että lapsen aistiherkkyydet sekä hänen isänsä tai veljensä autistiset piirteet auttavat tunnistamaan lapset, joilla on kohonnut riski autismikirjon häiriölle.
Kuuloyliherkkyys ja isän autismipiirteisyys selittivät autismin vaikeusastetta autismikirjon lapsilla. Myös muilla kuin autismikirjon lapsilla aistipoikkeavuudet (yli- tai aliherkkyydet) olivat yhteydessä heikentyneeseen sosiaaliseen toimintakykyyn.
Aistipoikkeavuuksien esiintyvyys oli 8 prosenttia koko tuhansia lapsia käsittävässä aineistossa ja 54 prosenttia autismikirjon lapsilla.
Autististen piirteiden tunnistaminen voi olla vaikeaa, jos lapsi on älykkyydeltään iänmukaisesti kehittynyt. Nämä lapset ohjautuvat tutkimuksiin usein vasta kouluiässä sosioemotionaalisten pulmien vuoksi.
Tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä näiden lasten parissa työskenteleville kliinikoille apukeinoja autististen piirteiden tunnistamiseen selvittämällä lasten aistipoikkeavuuksien ja heidän perheenjäsentensä autismipiirteisyyden yhteyttä lapsen autismipiirteisyyteen.
Koska aistipoikkeavuudet ovat tutkimusten mukaan varsin pysyviä, ne auttavat tunnistamaan autismikirjon riskissä olevat lapset jo varhaisessa vaiheessa ja ne tulisikin kartoittaa neuvolassa.
Jussilan lastenpsykiatrian alaan kuuluvan väitöskirja ”Autismikirjolla? Autismipiirteisyyden tunnistaminen ja arviointi kognitiivisesti hyvätasoisilla koululaisilla. Epidemiologinen ja kliininen tutkimus” tarkastettiin Oulun yliopistossa.
Autismikirjo
Autismikirjon häiriö on aivojen neurobiologinen kehityshäiriö.
Vaikuttaa siihen, miten ihminen viestii ja on vuorovaikutuksessa muiden kanssa, sekä siihen, miten hän aistii ja kokee ympäröivän maailman.
Ilmenee jokaisella hyvin yksilöllisesti ja sen aiheuttamat toimintarajoitteet ovat myös yksilöllisiä ja vaihtelevia. Jotkut pystyvät elämään hyvin itsenäisesti, toiset taas voivat tarvita vahvaa tukea läpi elämänsä. Kaikkien autismikirjon ihmisten käyttäytymisessä voidaan kuitenkin huomata yhteisiä näkyviä ja tunnistettavia piirteitä.
Monilla autismikirjon ihmisillä on aistisäätelyyn liittyviä erityispiirteitä, esimerkiksi yli- ja aliherkkyyksiä liittyen ääniin, valoon, kosketukseen, hajuihin, makuihin ja väreihin.
Lisäksi autismikirjon ihmisiä yhdistää erityinen stressiherkkyys.
Autismikirjoon liittyy myös vahvuuksia, kuten esimerkiksi hyvä yksityiskohtien havaitseminen ja keskittymiskyky erityisiin mielenkiinnon kohteisiin sekä hyvä oikeudentaju.
