Pääkirjoitus
Koillismaalaiset eduskuntavaaliehdokkaat ovat tosimielellä matkalla eduskuntaan. Sen osoittavat mittavat vaalibudjetit. Ehdokkaista Mika Flöjtillä (vihr), Niilo Keräsellä (kesk) ja Ulla Parviaisella (kesk) on yli 20 000 euron budjetit (KS 14.4.).
Jos ehdokkaan kampanjaansa käyttämälle ajalle laskee arvon, nousee vaaleihin panostettava rahamäärä vielä suuremmaksi. Esimerkiksi Ulla Parviainen on ottanut virkavapaata työstään kampanja-ajalle, yrittäjä Tuula Mustonen (kok) käyttää yrittäjäaikaansa.
Yhteistä koillismaalaisille ehdokkaille on, että kampanjaa käydään suurelta osalta omalla lompakolla tai lainarahalla. Tuula Mustonen rahoittaa vaalikampanjansa kokonaan itse. Mika Flöjt ottaa koillismaalaisittain suurimman henkilökohtaisen riskin. Hän on ottanut kampanjaansa varten lainaa noin 13 tuhatta euroa.
Merkille pantavaa on, ettei yritysten tai yksityisten kampanjatuki nouse yhdelläkään ehdokkaalla merkittäväksi. Yksittäisten lahjoittajien tukisummat jäävät kaikilla alle 1 500 euron, mikä merkitsee, ettei tukijoiden nimiä tarvitse julkaista.
Viime eduskuntavaalien yhteydessä vellonut vaalirahakohu toi mukanaan avoimuuden. Samalla kävi niin, etteivät yritykset ja yksityiset ihmiset ole erityisen halukkaita lähtemään ehdokkaiden merkittäviksi tukijoiksi. Vaalirahan kylkeen jäi ikävä likatahra, mikä on sääli kansanvallan kannalta. Kynnys ehdokkaaksi lähtemiseen kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän kampanjointiin pitää varata omaa rahaa. Kansanedustajaehdokkuus ei saa olla vain hyvätuloisten etuoikeus.
Maailmalla kampanjoita rahoitetaan yhä enemmän joukkorahoituksella. Ehdokkaan kampanjatiimi soittaa läpi tuhansia ja tuhansia ihmisiä, joilta pyydetään pientä lahjoitusta. Kun kontakti on henkilökohtainen, pyyntöön vastataan usein myöntävästi.
Suomessa vaalirahan keräämisen kulttuuri hakee vielä muotoaan. Demokratian toimivuuden kannalta on suotavaa, että kampanjoita rahoittavat muutkin kuin puolueet, ammattiyhdistysliike ja suuryritykset.