n Syksyn kunnallisvaaleista on tulossa jännitteisimmät vuosikymmeniin. Kyseessä on erityisen tärkeä vaali kahdelle puolueelle, keskustalle ja perussuomalaisille.
Keskusta on perinteinen kuntapuolue, jonka hallussa on maantieteellisesti suurin osa Suomesta. Keskusta hakee uuden puheenjohtajansa johdolla katkosta tappioputkelleen. Uusi puheenjohtaja valitaan kesäkuussa Rovaniemellä.
Perussuomalaiset yrittävät saada uutta hehkua eduskuntavaaleista hiipuneisiin kannatuslukuihin. Paineensa ovat muillakin puolueilla.
Poliittisiin intohimoihin kietoutuvat talouspaineet, joita podetaan kunnissa eri puolilla Suomea.
Nähtäväksi jää, miten poliittiset paineet heijastuvat tulevissa kuntavaaleissa. Esimerkin voi ottaa Kuusamosta, jossa talous sukelsi pakkasen puolelle viime vuonna. Tilinpäätöksestä löytyy miljoonan euron miinus.
Kuusamo ei ole läheskään pahimmassa liemessä Suomessa, sillä velkamäärä on edelleen alle maan keskiarvon, ja kaupungin taseessa on kohtuullisesti ylijäämää ja sijoituksia jäljellä. Suunta on kuitenkin väärä ja talouden kriisiytyminen pitäisi saada poikki niin pian kuin mahdollista. Tämä on tilanne Kuusamossa, Koillismaalla ja useimmissa Suomen kunnissa.
Vaalivuonna ikävistä asioista puhuminen ei ole herkkua. Raha ei Kuusamossakaan lisäänny poliittisella agitaatiolla, vaan ainoastaan taloudellisen toimeliaisuuden kautta. Menot on pitkällä tähtäimellä saatava asettumaan tulojen kanssa tasapainoon.
Nyt jos koskaan on kysyntää vastuullisille kuntapäättäjille, jotka pitävät päänsä kylminä. Tilanteessa, jossa kunnille asetetaan paljon enemmän toiveita kuin mitä voidaan toteuttaa.
Väestön ikärakenteen muutos on tosiasia, joka ei muuksi muutu. Kuusamossa tämä näkyi viime vuonna muun muassa kasvaneina erikoissairaanhoidon menoina. Yksikkökustannukset henkeä kohden eivät kasvaneet, mutta avuntarvitsijoiden määrä kasvoi. Suuntauksen voi arvioida jatkuvan.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmat eivät tule kunnissa ratkaistua, sillä yksittäiset pienet kunnat ovat ongelmien edessä voimattomia. Tarvitaan laaja arvokeskustelu siitä, millaisiin palveluihin meillä on hyvinvointiyhteiskunnassamme varaa. Mikä on yksilön vastuu ja mikä on yhteiskunnan vastuu? Kaikille kaikki palvelut -malli on kaikkien todennäköisyyksien mukaan tulossa tiensä päähän.
Valtio antaa raamit, mutta kunnat ovat eturintamassa palveluja järjestämässä. Toivoa sopii, että syksyn kunnallisvaaleihin saadaan runsas määrä vastuullisia ehdokkaita jokaisen puolueen listoille.