Pääkirjoitus
Koillismaalla monien vesistöjen kalakannat ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Hyvistä arvokalajärvistä on tullut vähempiarvoisten kalojen tyyssijoita, joista siiat ja muikut ovat huomattavasti vähentyneet tai jopa kokonaan kadonneet. Tilalle ovat tulleet särjet, kiisket, säynävät ja pienet ahvenet, joita kaikkia on laumoittain.
Viimeinen hyvä esimerkki tästä on Etelä-Kuusamossa sijaitseva Soivionjärvi, josta on pyydetty elokuun aikana nuotalla useita apajia ja saalista on tullut tuhansia kiloja. Ja tämä on todennäköisesti vasta alkusoittoa, sillä pientä särkeä ja kiiskeä järvessä tuntuu riittävän. Poussunjärveä on myös tarkoitus puhdistaa rikkakalasta.
Nämä eivät ole suinkaan ainoita järviä Koillismaalla, joissa tilanne on ryöstäytynyt. Tilanne on samanlainen varmasti kymmenissä järvissä, lammissa tai järvien lahdissa. Vesistöissä on kalaa, mutta vääränlaista ja väärän kokoista.
Syitä tilanteeseen on monia, mutta ihminen monenlaisilla toiminnoillaan on hyvin pitkälti kaiken takana. Erityisiä syyllisiä on turha lähteä osoittelemaan. Erilaisten veteen joutuvien päästöjen vähentäminen ja minimointi on kuitenkin tärkeää, että vedet eivät nykyisestä enää rehevöityisi.
Koillismaalla on kaiken kaikkinensa erittäin hyvät mahdollisuudet lisätä kalastusta, sillä vesistöjä piisaa ja kotimaisen kalan kysyntä kasvaa. Järviä pitäisi kuitenkin hoitaa ja vinoutuneet kalakannat saada kohdalleen.
Tähän tarvitaan kuitenkin rahaa. Aivan ilmaiseksi tai tappiolla ei kukaan lähde vesistöjä hoitamaan. Joissakin kalastuskunnissa on annettu porkkanarahoja vähempiarvoisten kalojen pyynnistä. Summat eivät tosin ole kovin suuria, mutta antavat jonkinlaista lisää.
Yksittäisillä tehopyynti-iskuilla ei ole kuin hetken vaikutus, joten niitä pitäisi jatkaa useampia kertoja, jopa useamman vuoden ajan. Näin saataisiin tilaa vesistöissä arvokkaimmille kaloille. Vähempiarvoisen kalan ammattimainen vähentäminen on tärkeä asia ja siihen pitäisi satsata nykyistä enemmän.