Pääkirjoitus
Kaupungintalon aulassa riitti perjantain vilskettä, kun kuusamolaiset riensivät todistamaan historiallista tapahtumaa. Väistyvä kaupunginjohtaja, 12 vuotta virassa ollut Timo Halonen ja virassa aloittava Jouko Manninen tervehtivät yhdessä kaupunkilaisia.
Tilaisuudessa Halonen luovutti viimeisenä työpäivänään kaupungin avaimet seuraajalleen Manniselle. Ele oli symbolinen ja käytännöllinen.
Puolen päivän jälkeen lähtö- ja tulokahvilla oli nautittu yli 300 kakunpalaa. Suuri oli siis kiinnostus, mikä kertoo siitä, että kaupunginjohtajalla on paitsi virkansa antamaa valtaa, myös asemansa tuomaa arvovaltaa. Vaikka ihmisten auktoriteettiusko on rapistunut, ei se täysin ole hävinnyt. Asema on silti ansaittava.
Kaupunginjohtaja on viranhaltijoista ylimmäinen, mutta on muistettava, että lopullinen valta on poliittisella koneistolla eli vaaleilla valituilla luottamushenkilöillä. Lähimpänä esimiehenä kaupunginjohtajalla toimii kaupunginhallituksen puheenjohtaja.
Kaupunginjohtaja ohjaa virkamieskunnan asioiden valmistelua ja neuvottelee sopimuksia muun muassa. Käytännössä hän siis on merkittävä vallankäyttäjä, vaikka muodollisesti valta on poliitikoilla.
Kaupunginjohtajan ja johtavien poliitikkojen välillä vallitsee herkkä tasapainotila. Paikka on tuulinen. Jos kaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen puheenjohtajan välinen yhteistyö pelaa, asiat etenevät. Päinvastaisessa tapauksessa ollaan suurissa vaikeuksissa, kuten Taivalkosken ja monen muun kunnan esimerkki osoittaa. Kuusamossa normaalia päivänpoliittista kiistelyä suuremmilta ristiriidoilta on onneksi vältytty viime vuosina.
Kaupunginjohtaja ei yksin ole sateentekijä, vaan hän tarvitsee yhteisönsä tuen ja maalikseen yhteisesti asetetut tavoitteet. Halonen sanoi läksiäispuheessaan presidenttiä mukaillen: ensin pitää tietää mitä pitää tehdä. Sitten pitää tehdä se. Olkoon Kuusamon tulevaisuus menestyksekäs.