Sanottakoon heti alkuun, että toimittaja kirjoitti Irnin suuresta hauesta ja haukitilanteesta kyseisellä järvellä siten kuin kalastajat asiasta kertoivat. Jutusta ihmetyksiin joutunut Mikko Peltola (kirjoitus KS:ssa 31.5.) ei nähtävästi tiedä, että kyseessä on voimatalouden tarpeisiin valjastettu vesistö, ei ainoastaan Irni, vaan monta suurta järveä yläjuoksulla, joita yritetään hoitaa velvoiteistutuksilla ja ne punalihaiset, siikakanta ja muikut ovat siis lähinnä istutusten varassa.
Näillä arvokaloilla ei tapahdu lisääntymistä juurikaan luontaisesti, kun järvissä on nelimetrinen vedensäännöstely. Kutupaikat jäävät kuiville tai jään puristuksiin. Velvoiteistutus on hyvinkin tarkkaa ja laajaa asiantuntemusta vaativa tehtävä, jossa kuullaan myös paikallisten ihmisten mielipiteitä. Ei vähiä istukkaita kannattaisi syöttää hauille. Vasta istutetut kalanpoikaset eivät varo petokaloja samalla tavalla kun luontaiset kalat, istukkaat joutuvat helposti haukien suuhun.
Juuri paikalliset ihmiset ovat rajun vedensäännöstelyn todelliset kärsijät. Mutta jos hyviä neuvoja löytyy, ne otetaan mielellään vastaan. Otettavaksi kelpaavaa 60 senttistä lohikalaa ei näistä järvistä juurikaan saada, hauet ne syövät näitä parhaita kaloja paljon pian istutuksen jälkeen.
Toisena syynä on kalojen esteverkon rikkoontuminen. Kyllä hauestakin on tullut melkoinen arvokala Koillismaalla, niinkuin eteläisessäkin Suomessa, puhumattakaan Etelä-Euroopasta, jossa haukeakaan ei paikoin voida kalastaa kuin lyhyinä aikoina. Välimeressä ja vaikkapa Teneriffan vesillä Atlantilla ei harrastajakalastaja saa virittää verkkopyydystään lainkaan, homma on ainoastaan ammattikalastajien oikeutta ja ansiota.
Kyllä Koillismaalla syödään haukea, ja muita ”roskakaloja” ja kun niitä on tarjolla runsaasti, niitä jaetaan naapureillekin ja pakolaisillekin. Elohopeaa ja muita haitallisia aineita keränneitä isomuksia ei välttämättä laiteta ruokapöytään, vaan tiedämme, että osa kalastajista voi pistää haukia jopa pottupellon lannoitteeksi.
Mutta se myönnettäköön, että kalanjalostuksella on pohjoisessa erinomaiset mahdollisuudet jalostaa vähempiarvoista kalaa ihmiskunnan tarpeisiin. Sitä tehdäänkin jossain määrin, mutta miten se osattaisiin tehdä hyvin kannattavasti oikein laajassa mitassa, siihen voisi Peltolakin antaa neuvoja.
Ennen kalavesiä hoidettiin juuri petokaloja vähentämällä. Kutuaikaan keväällä rysät olivat hauen kutupaikoilla. Tällä tavalla niitä vähennettiin ainakin Koillismaalla, ja tuore hauki olikin tervetullutta syötävää pitkän talven jälkeen. Siikaa, muikkua ja vähän punalihaistakin saatiin nuotalla ja verkoilla syyspuoleen, mutta suolakalaan ehkä vähän kyllännyttiin talven mittaan. Saattoivatpa monella olla kalapuolikotkin melko tyhjänä lopputalvesta.