Pääkirjoitus
Koillissanomat on kesän aikana käynyt kylillä ja esitellyt jo muutamia Koillismaalaisia kyliä. Koillismaalla kylillä on vahvoja ihmisiä ja kylillä on vahva identiteetti. Jokaisesta kylästä löytyy jotakin, josta on hyvä olla ylpeä.
Kuusamossa puhutaan keskustan kehittämisestä, mutta kylät ovat aivan yhtä tärkeitä. Kylien kehittämiseen ei vaadita suuria rahasummia. Enemmän vaaditaan kekseliäisyyttä ja uskallusta. Kylien kehittäminen on usein vain pienestä kiinni. Muutama työpaikka voisi mahdollistaa useammankin perheen asuminen.
Kylien asukkaat ovat sinnikkäämpiä kuin monet muut. Pitkät etäisyydet ja vähemmät palvelut panevat pohtimaan arjen sujumista ihan toisella tavalla kuin taajamissa. Liikkumisesta aiheutuvat kustannukset ovat suuremmat ja maitopurkin ostosreissu vie aikaa tyystin toisella tavalla.
Harvaan asuttujen kuntien ongelmia on pyritty tuomaan esille myös valtiovallan suuntaan. Toistaiseksi menestys on ollut vaatimaton. Koillismaan kunnista esimerkiksi Posio on joutunut kärsimään siitä, että valtionosuudet määritellään ilman paikallisten olojen tarkempaa huomioimista. Mitään merkittäviä uudistuksia sivukylien palveluiden turvaamiseksi ei myöskään ole syntynyt.
Juttusarjassamme kylistään puhuvat ihmiset uskovat kuitenkin vakaasti kyliensä elinvoimaisuuteen. Vaikka hiljentyneitä savuja on, on kylillä myös nuorisoa ja toimeliaisuutta.
Maatalous on keskittynyt ja moni tila on lopettanut. Tilalle on noussut kuitenkin myös uusia mahdollisuuksia, joita talonpoikaisjärjellä voisi kehittää eteenpäin. Vaikkapa kylätalkkarit huolehtimaan ikääntyvien asukkaiden mahdollisuuksista asua kotonaan tai huolehtimaan mökkiläisten tarpeista.
Kylille on löydettävä yritysmuotoja, jotka on mahdollisimman helppo toteuttaa, ja joiden alkuvaihetta tuettaisiin.
Elävät kylät ovat paras tae sille, että palvelut ja ihmiset säilyvät myös keskustaajamissa. Kylät eivät ole kuluerä, ne ovat mahdollisuus.